Saga Anderssonin EM-kisat seiväshypyssä jäivät neljään hyppyyn karsinnassa. Karvas pettymys purkautui ulos kyyneleinä.
Haastatteluun Andersson saapui erittäin tunteikkaana.
– Kyllä mä pystyn puhumaan, hän kuitenkin sanoo.
– Verkkahypyt oli hyviä ja eka kisahyppy oli hyvä, mutta sen jälkeen en vain tehnyt töitä. Koukistin alakäden ja aloin vetää ylöspäin. Korkeitahan ne (hypyt) olivat, mutta eivät jatkuneet ollenkaan, Andersson analysoi tekemistään.
Saga Anderssonilla on ollut ongelmia toisen jalan kanssa. Polvitaive on ollut pidemmän aikaa kipeä, ja se on vaikuttanut harjoitteluun.
–Sen jälkeen kun polvitaive kipeytyi, ei ole pystynyt oikein hyppäämään niin paljon, ja se vaikutti tekniikkaan. Siksi hypyt oli vähän tällaisia, Andersson totesi.
– Verkassa polvitaive oli aika kipeä, mutta hypyissä se taas ei ollu niin kipeä. Siinä pystyi keskittymään tekniikaan, mutta tänään se fokus ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisi onnistunut.
Andersson ei ole vielä kertaakaan selvittänyt tietään aikusiten arvokisojen finaaliin, vaikka lähellä hän on ollut. Viime EM-kisoissa hän oli harmittavasti 13, eli ensimmäinen joka jäi loppukilpailun ulkopuolelle. Roomasta tavoitteena oli tietysti finaalipaikka haasteista huolimatta.
– Onhan tässä vähän purkamista. Tuntuu, että aika usein on aikuisten arvokisoissa suoriutunut ihan ok tilastoihin nähden. Karsiutuminen ollut aika hilkulla, mutta nythän se oli ihan muuta. Ei se helppoa ole.
Pettymyksen tunteet ottivat taas lyhyen haastattelun lopuksi vallan.
– Olisi kiva lähteä silleen, että kaikki on kunnossa. On tunteellinen, kun ei ole terve ja ei muutenkaan, Andersson sai sanottua, ennen kuin kyyneleet puskivat läpi.
Myös Saga Naderssonin sisko Silja Andersson karsiutui seiväshypyn finaalista. Hän ei saanut tulosta.
– Kyllä minä ajattelin tänään verkkahypyissä, että menee hyvin, mutta tänään tällä tavalla, nuorempi Andersson harmitteli.
– Vaikeaa nyt tällä hetkellä sanoa, mitä hyvää tästä otetaan mukaan, mutta seuraaviin arvokisoihin olen vahvempi.