Molemmat suomalaisnaiset, Wilma Murto ja Minna Nikkanen jäivät seiväshypyn karsintaan.
Videolla Minna Nikkasen haastattelu.
Nikkanen jäi harmillisesti viimeisenä ulos finaalista tuloksella 435. Sillä tuloksella yksi urheilija pääsi mukaan finaaliin, mutta molempien suomalaisten pöytäkirjat olivat heikompia, joten he jäivät karsintaan.
– Harmittava putoaminen, vähän tuntui, että olisi tarvinnut yhden hypyn lisää 445:een. Sain parannettua hyppy hypyltä. Kyllä hyppäämättömyys näkyi jonkun verran. En ole päässyt viime aikoina mustiin seipäisiin asti, jonka takia rytmi on vähän hakusessa, Nikkanen totesi MTV Sportin haastattelussa karsinnan jälkeen.
Nikkasella on ollut kokonaisuudessaan vaikea kausi ja hän on kärsinyt selkäkivuista viime vuosina. Tulos 435 oli kuitenkin hänelle kauden paras.
– Olen pettynyt, syksystä asti ollaan pyritty muuttamaan tiettyjä asioita kehossa, että harjoitteleminen olisi turvallisempaa ja fiksumpaa. Ei olla kuitenkaan onnistuttu siinä tarpeeksi hyvin, Nikkanen sanoo.
– Loka-marraskuusta ollaan saatu kipuja koko ajan vähemmäksi. Nyt tilanne on melkoisen hyvä, mutta asento ei pysy kuitenkaan aina ihan paikallaan, jolloin kivut palaavat. Ilmeisesti tuo jalkavaivakin liittyy siihen, että se asento ei ihan pidä. Vaatii nyt vain lisää työtä, että lantio pysyisi oikeassa asennossa, tilannetta on hiukan vaikea selittää, Nikkanen kertoo.
Kokenut Nikkanen aikoo vielä jatkaa uraansa.
– Kyllä haluan vielä jatkaa, sillä en ole päässyt sille tasolle, jolle uskon kykeneväni. Uskon, että pystyn hyppäämään paremmin kuin pari vuotta sitten, Nikkanen sanoo.
2:19
20-vuotias Murto jäi karsinnassa lopulta sijalle 17.
– Vähän oli sellaista vaihtelevaa, merkin kanssa oli vähän hakemista. Se jäi muutaman kerran todella kauas ja siirsin sitä sen mukaan. Sitten se olikin yhtäkkiä todella lähellä. Viimeiset hypyt menivät sitten merkin kanssa sähläämiseen, Murto totesi.
Murto oli sairastunut poskiontelotulehdukseen karsinnan alla.
– Ei se sillä tavalla vaivannut, sen verran tulee adrenaliinia kehoon kilpailun aikana. Tuntuu kuin ei sattuisi mihinkään, eikä mikään väsyttäisi. Veikkaan kuitenkin, että vähän se rokotti tehoja. Toisaalta tekeminen tuntui hyvältä. Pari viikkoa nyt panostettu juoksuun harjoituksissa, ja se tuntui nyt hyvältä, että en ihan hirveästi sen piikkiin laittaisi. Jos olisin kymppitonnin juoksija, niin siinä vaiheessa voisi sen piikkiin laittaa, Murto sanoo.
– Kyllä harmittaa, ei minun pitänyt karsiutua. Sovin itseni kanssa, että antaa olla viimeinen kerta, kun karsiudun yhtään mistään. Ei se siitä murjottamalla parane. Eteenpäin, Murto kertoo.
Seuraavaksi Murto aikoo purkaa EM-kisojen kokemuksen ja mahdollisesti kilpailla muutaman kerran ennen Ruotsi-ottelua.