Seiväshypyn Suomen ennätysnainen ja Tokion olympialaisissa viidenneksi sijoittunut Wilma Murto on tällä hetkellä uransa huipulla. 23-vuotias yleisurheilija esiintyy hyväntuulisena ja itsevarmana Tulosruudun Viikon vieras -haastattelussa.
Aina ei ole kulkenut näin aurinkoisesti, sillä nuoren Murron tähänastinen ura on ollut yhtä aaltoliikettä. Murto taivutti aiemman ennätyksensä 471 jo vuonna 2016, mutta sen jälkeen potentiaalista parasta irti on saatu vasta päättyneellä kaudella.
Murto ylitti Suomen ennätyksen 472 elokuussa Kalevan kisoissa.
– 2016 tuli tosi nopeasti, raketin lailla mun kohdalla. Siinä moni asia osui just oikeaan aikaan hyvin. Sitten se vähän hajosi uudestaan se pakka, Murto muistelee teinivuosiaan.
Murto kertoo, kuinka hänen kehossaan alkoi tapahtua vielä huippuvuoden jälkeen kehityksellisiä muutoksia.
– Olen ollut aika lapsenkehoinen. Olen ollut aika kevyt, mikä on lajissa aika hyvä, mutta en ollut kehittynyt aikuiseksi vielä. Kun 471 tapahtui, tuli vielä murrosiän vaiheita. Paino on vaihdellut, mikä on vaikeuttanut teknistä tekemistä. Se vaikuttaa itsetuntoon jonkun verran, kun näkyvyyden takia on ollut jonkun luupin alla, Murto kertaa.
Ulkonäköpaineet ja -kommentoinnit riipaisivat nuorempana syvältä.
– Kun se omiin korviin kuuluu, niin ei se koskaan hyvälle tunnu. Silloin nuorena, kun tulin julkisuuteen ja olin seitsemäntoistavuotias, se oli tosi vaikea asia. Olen joutunut pitkään tekemään töitä sen kanssa, että se ei olisi niin vaikeaa. Toki aina toivoo, että urheilussa keskityttäisiin siihen tulokseen, eikä siihen, miltä näyttää.