Wahlroosin väitetään johtaneen alaisiaan pelolla ja rahalla

Esimerkiksi Sammon neljä entistä johtajaa kuvailee Björn Wahlroos - Epävirallinen elämänkerta -kirjassa Wahlroosin johtamista siten, että Wahlroos palkitsi hyvin tehdystä työstä varsin avokätisesti. Toisaalta rahalla johtaminen tarkoitti sitä, että palkolliset olivat usein liikemiehelle kauppatavaraa.

– Hänen mielestään työntekijöitä pystyi myymään, ostamaan ja vaihtamaan, koska aina löytyi joku korvaamaan irtisanotun. Hänelle oli tärkeintä, mitä viivan alle jää, kertoo kirjassa Sammon entinen johtaja.

Johtamistyylin kuvailut liittyvät Sampo-konsernin ja ja konserniin kuuluneen pankki- ja rahoituslaitos Mandatumin yhdistymisen jälkeen 2000-luvulla.

Kirjan mukaan Wahlroos arvosti työntekijöitä, jotka saivat paljon aikaan. Hänen hyviksi puolikseen johtajana kirjassa mainitaan muun muassa reiluus, suoraselkäisyys ja tarkkuus.

– Hänellä on erittäin korkea vaatimustaso. Ihmisen on oltava intellektuelli ja sitouduttava täysillä työhönsä, Sammossa johtajana toiminut luonnehtii Tuomo Pietiläisen ja Tutkivan työryhmän kirjoittamassa Wahlroosin epävirallisessa elämäkerrassa.

Wahlroosin suorasukaisesta johtamistyylistä kertoo sekin, että kirjan mukaan Wahlroos uhkaili alaisiaan pari kertaa vuodessa potkuilla. Hän myös huusi ja sai raivokohtauksia. Kirjan mukaan työntekijät oppivat myös välttelemään johtajan työhuonetta huonoina päivinä. Etenkin kirjan mukaan raivokohtauksia saattoi tulla silloin, jos työ tehtiin huolimattomasti.

– Wahlroos tuohtui kunnolla, jos työntekijän valmistelu asiasta oli puutteellinen, entinen työntekijä kuvailee.

Nallen mukaan tyhmät voivat pysyä kahvilassa

Wahlroosin johtamistapa perustuu hänen nuoruuteensa oppeihin. Opettajavuosiin ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa, Hankenilla, 1970-luvulla, sekä aikaan Puolustusvoimissa.

Wahlroosin luennot Hankenilla olivat hyvin suosittuja ja niiden aikana hän ei päästänyt elämäkerran mukaan opiskelijoita helpolla. Hän muun muassa kyseli, provosoi, eikä välittänyt, jos joku tippui luennon aikana kyydistä.

– Tyhmillä sellainen riski luonnollisesti on olemassa, mutta en minä heistä piittaakaan. Voivat yhtä hyvin pysyä vaikka kahvilassa. Niksi on siinä, että pyrin kommunikoimaan fiksujen kanssa, Wahlroos vastasi huhtikuussa 1985 Hufvudstadsbladetin toimittajalle, joka kysyi, menikö professorin show varmasti perille.

– Jos Wahlroos piti jotakuta tyhmänä, hän kertoi sen suoraan, kerrotaan epävirallisessa elämäkerrassa.

Armeijan käytyään Wahlroos on ollut tunnettu reserviupseerikoulun äänitorvi ja kirjan mukaan Wahlroos on monesti korostanut reserviupseerikoulun merkitystä johtajakouluna.

Kirjassa kerrotaan, miten Wahlroos analysoi Helsingin Sanomissa vuonna 2003 yksimielisyyteen keskittyvän päätöksenteon johtavan siihen, että ”nynnyt voittavat keskustelun”. Wahlroos perusteli tätä lausetta kirjan mukaan siten, että yhteinen päätöksenteko johtaa liian usein vähiten riskejä sisältävän vaihtoehdon valitsemiseen.

– Suomessa etu on se, että valtaosa johtajista on reservin upseereita, Wahlroos on todennut.