Olli-Pekka Kallasvuon 30 vuoden ura Nokiassa päättyi potkuihin vuonna 2010.
Kallasvuo on tiivistänyt pitkän uran oppeja ja kokemuksiaan johtajuudesta niin Nokiassa kuin muissakin yrityksissä tuoreeseen Puhelin soi öisin -kirjaansa.
Kallasvuo sai kokea Nokian huimat menestysvuodet ja myös muiden puhelinvalmistajien rynnistämisen markkinoille. Vielä 2007 Nokia oli ylivoimaisesti suurin matkapuhelinvalmistaja, mutta muutamaa vuotta myöhemmin Apple ja Android-puhelimet olivat jyränneet tai ainakin vahvasti jyräämässä suomalaismerkin edelle.
Tapa, jolla potkut annettiin, harmitti
1980 Nokiassa aloittaneen Kallasvuon ura päättyi potkuihin toimitusjohtajan paikalta. Potkuja hän ei sinänsä harmittele, vaan tapaa, miten ne toteutettiin. Hän sai lukea asiasta yhdysvaltalaisesta talouslehti Wall Street Journalista.
– Se, että sain potkut, oli Nokian hallituksen päätös, siitä ei ole mitään nokan koputtamista. Harmitti se tapa, miten ne annettiin, Kallasvuo kertoo Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Kallasvuo kertoo kuitenkin käsitelleensä menneet tapahtumat jo ajat sitten.
– Oli suuri etuoikeus olla Nokialla 30 vuotta. Huonotkin päivät Nokialla olivat hyviä.
Kallasvuon tuore kirja käsittelee johtajuutta. Hänen mukaansa sitä voi oppia kirjoistakin, mutta käytännössä se opitaan ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa.
– Joskus voi sanoa, että alaiset myös johtavat johtajaansa, kun he vaikuttavat tämän päätöksiin ja mielipiteisiin.
Ajastusta tietystä johtajuusmallista Kallasvuo sanoo aina vastustaneensa.
– Jos yrität johtaa jonain muuna kuin omana itsenäsi, se on falskia. Ihmiset huomaavat sen ja menetät uskottavuutesi.
Huonon vallan aika
Vallankäytössä, johtajuudessa 1980-luku oli hyvin erilainen kuin kuluva vuosikymmen.
– Joskus hyvässä, yleensä huonossa. Vallasta nauttiminen ja jopa sen väärinkäyttö oli 80-luvulla yleistä.
Kallasvuo kirjoittaa, että osa johtajista kaipaa huomiota ja kunniaa työstään, mutta tämä ei ole pelkästään huono juttu.
– Monet johtajat hakevat asemaa, jotta saavat huomiota. Mikäs siinä, jos he hoitavat työnsä kunnolla. Sen sijaan, jos johtajuutta hakee sen vuoksi, että sitä pääsee väärinkäyttämään, niin sitä ei tietenkään voi hyväksyä. Mutta se on harvinainen johtajalaji ja katosi lähes kokonaan 80-luvulla.
Jobsin tapaaminen jäi mieleen
Syksyllä 2009 Kallasvuo tapasi Applen perustajan Steve Jobsin. Tapaaminen on jäänyt hänen mieleensä monestakin syystä.
– Jobs totesi minulle, että Nokia ei ollut Applen kilpailija. Ei se täysin vieras ajatus ollut. Toki se, että hän sen sanoi minulle, oli varsin mielenkiintoista.
Jobsin tapaamista Kallasvuo kuvaa yhdeksi parhaista bisnestapaamisista. Hänen persoonansa teki lähtemättömän vaikutuksen.
– Puhuimme hyvin pitkään asioista, joilla ei ole mitään tekemistä Applen tai Nokian kanssa. Puhuimme elämästä, ihmisyydestä, perheistämme. Mielestäni meillä oli valtavan lämmin tapaaminen.
Kallasvuo uskoo, että molemmat arvostivat toisiaan.
– Hän sanoi minulle tapaamisen lopulla, ja en usko, että hän kovin monelle niin sanoi: jos terveyteni sallii, hän tulee tapaamaan minua ensi kesänä.
Miksi Nokian menestys katkesi?
Palataanpa vielä hetkeksi Nokiaan, jonka menestyksen kompastuskiveksi nousi se, ettei yhtiö kyennyt luomaan toimivaa ohjelmistoalustaa. Kallasvuo nostaa esille kaksi asiaa, jotka tähän vaikuttivat.
– Nokian osaaminen, perinteet, paras tietotaito, oli matkapuhelinbisneksessä. Ja tämän muutoksen tekeminen siihen alustatalousinternet suuntaan osoittautui hyvin vaikeaksi. Ja totta kai johdolla on viime kädessä vastuu, ja omalta osaltani sen kannan.
Nokia on muuttunut koko ajan ja jatkaa edelleen muuttumistaan. Yhtiötä entinen toimitusjohtaja sanoo yhä seuraavan tarkasti.
– Yhtiö tulee jatkamaan muutosta, ja se on aina edessä. Sellaista hetkeä bisneksessä ei ole, että muutos meni ja olemme reagoineet, kaikki on hyvin. Sillä hetkellä, kun tällainen ajastus tulee mieleen, niin joku tulee ja lyö sinua nenään, koska olet tullut ylpeäksi.
Tenniksen ja mökkeilyn lisäksi Kallasvuo harrastaa ravihevosia.
– Kun asiaa tulee ilmi helsinkiläisten toimitusjohtajakollegoiden keskuudessa, seuraa kiusallinen hiljaisuus. Puheenaihetta vaihdetaan, Kallasvuo nauraa.
Miksi näin on?
– Sitä varmaan pidetään maalaismiesten juttuna.