Pepi Reinikainen (s.1949) vietti Nunnalassa eli Porvoon Naisopistossa yhteensä neljä vuotta. Kirjassaan Nuoruuteni Nunnala – Sisäoppilaitoksen salatut vuodet (Docendo) Reinikainen kertoo, millaista elämä sisäoppilaitoksessa oli.
Olen saanut tarpeekseni kaikesta. Ihan kaikesta. Eikö kukaan halua käsittää sitä, etten minä kestä enää? Minä vihaan kaikkia, halveksin jokaikistä. Joka hetki puren hammasta, etten paljastaisi ajatuksiani. Raivo vain saattaa minut silloin tällöin tilaan, jossa puhun läpiä päähäni. Kukaan ei saa tietää, että inhoan heitä kaikesta sydämestäni. Mutta miksi?
Reinikaisen viidenkymmenen vuoden ajan prosessoimat tapahtumat ovat jalostuneet henkilökohtaisiin päiväkirjamerkintöihin perustuneeksi teokseksi. Reinikainen asui ja opiskeli Nunnalassa vuosina 1965–1969. Kokemus oli raskas.
– Oppilaat jaoteltiin naamakertoimen mukaan, Reinikainen kertoo.
– Siihen vaikuttivat muun muassa oppilaan kauneus ja tietyntyyppinen sosiaalisuus sekä perheen kuuluisuus ja varakkuus.
Reinikainen sanoo, että esikuva oli esimerkiksi Armi Kuusela, jonka opinahjo Nunnala oli.
Muuten: tämän kaiken hulinan keskellä meillä oli täällä tänään tai jo oikeastaan eilen, ”valtiovierailu”. Jumaloitu Armi, Armi Kuusela-Hilario, vieraili koululla ja maisterit olivat sekoamispisteessä.
– Jos näitä ominaisuuksia ei ollut, oli niin sanotusti toisen luokan nunna. Itse koin, etten tullut kuulluksi ja nähdyksi omana itsenäni. En kokenut sopivani vaadittuun rooliin, mikä aiheutti paljon ahdistusta.