Jasmin Kähärä kiitti Vilma Nissistä pettymyksensä keskellä.
Jasmin Kähärän eteneminen alkueriä pidemmälle Milano-Cortinan olympiasprintissä ei jäänyt suksista kiinni.
– Laskettiin ja löydettiin liukkain, ja se myös piti hyvin.
Välinevalinnan teko ennen perinteisellä sivakoidun sprintin erävaihetta oli ollut helppoa. Kähärä arvosti maajoukkuekollegan apua.
– Nissisen Vilmalle kiitos, että lainasi suksea. Se oli paras suksi tuollaiseen lämpimään olosuhteeseen.
Mitä tapahtui?
Kähärä paahtoi erässään loppulaskuun keulassa.
– Lopussa muut tulivat ohi.
Suomalainen oli eränsä viides, vain Itävallan Heidi Bucher takanaan.
– En tiedä, laskinko huonosti, saiko peesistä hyötyä, otinko väärän ladun vai mistä se oli kiinni. Vaikea sanoa.
Kähärä ei ollut juuri muita hiihtoja nähnyt.
– Olisi ehkä pitänyt katsoa jotenkin, miten noissa muissa on tultu vika lasku.
Miltä loppusuoralla tuntui?
– Paskalta siinä kohtaa, kun katsoi oikealle ja siinä menee neljä naista ohi.
– Ei tuo loppukiri ole tavallaan koskaan ollut vahvuus, mutta täällä se on monesti tultu tosi kovaa. Työntämisosuus on ollut aika lyhyt. Se on siinä mielessä sopinut minulle.
– Kun keli lässähti, työnnettiin aika paljon pidempään ja oli ylipäänsä hitaampi keli kuin aiemmin.
Turhauttaa
Kähärä on ollut urallaan kansainvälisellä tasolla parhaimmillaan neljäs juuri Val di Fiemmessä käydyssä parisprintissä Tour de Skillä vuosi sitten. Tunnettaan nyt olympialaisissa hän kuvaili parhaaksi, joka hänellä on Val di Fiemmessä ollut.
– Sprinttiä varten on tehty täsmäharjoituksia, että sietäisi happoa hyvin ja pystyisi taistelemaan kovista sijoituksista. Ei se nyt vain tänään riittänyt.
Kähärä oli edennyt karsinnasta jatkoon mutta karsiutunut alkuerässä arvokisoissa kolmella aiemmallakin kerralla.
– Kyllähän se ärsyttää, että taas arvokisoissa jäädään alkueriin. Turhauttaa.
"On jo tottunut"
Miten haluat pettymystä tämän jälkeen käsitellä?
– Minusta tuntuu, että tässä urheilussa enemmän tulee pettymyksiä kuin onnistumisia. Vaaditaan aika paljon, että kisa on onnistunut.
– Tässä on tavallaan jo tottunut siihen, että niitä pettymyksiä tulee. Arvokisoja tulee seuraavinakin vuosina, ja olympialaisia on vielä toivottavasti edessä minunkin urallani. Kyllä se vielä joku päivä onnistuu.
Kähärä ei kuitenkaan sanonut, että nämä olympialaiset olisivat hänen osaltaan tässä.
– Siitä en tiedä. Paluulippu on aika pitkän ajan päässä vasta. Kyllä täällä ollaan valmiudessa hiihtämään muitakin matkoja.