Arizonan osavaltion yliopiston tutkijat tekivät nettikyselyn, jossa kysyttiin 308 amerikkalaiselta, millaiset välit heillä oli biologisiin perheenjäseniinsä sekä miniöihin, vävyihin ja appivanhempiin. Tutkijat raportoivat kuitenkin vain miniöitä ja anoppeja koskevat tulokset, koska se oli heidän mielestään tämän tutkimuksen kannalta tarkoituksenmukaista.
Tutkijat havaitsivat, että sekä miehillä että naisilla näytti todennäköisesti olevan huonommat välit anoppiin kuin omaan äitiinsä.
Tutkimukseen soveltuviksi katsotuista vastaajista 87 miestä ja naista kertoi, että heillä oli elossa oleva äiti ja anoppi. 16 vastaajaa kertoi, että heillä oli tytär ja miniä.
Tutkija Jessica Ayers kertoo Daily Mailille, että hänen tiiminsä ei tarkastellut suhdetta vävyihin ja appiukkoihin. Tähän he päätyivät siksi, että heidän näkemyksensä mukaan naisten suhteet saattavat heidän mielestään olla erityisen riitaisia.
Saako lasten kuullen riidellä? Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen vastaa. Juttu jatkuu videon alla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Kysymyksiä riitojen aiheista
Osallistujat vastasivat kysymyksiin liittyen riitoihin, joita heillä oli tullut omien perheenjäsentensä sekä vävyn, miniän ja anopin kanssa. Riidat saattoivat liittyä rahaan, turvallisuuteen, sosiaaliseen asemaan ja lastenhoitoon.
Vastaajat arvioivat myös, kuinka paljon yhteistyötä ja konflikteja tässä suhteessa oli skaalalla 1–7. Ykkönen tarkoitti, että sellaista ei ollut ollenkaan ja seitsemän tarkoitti, että sitä oli hyvin paljon.
Tutkijat laskivat, kuinka moni näistä vuorovaikutustilanteista omien perheenjäsenten ja lasten kumppanien välillä johti konfliktiin.
Tutkimuksen mukaan sekä miesten että naisten kertomuksissa merkittävästi enemmän konflikteja ilmeni anoppien kuin heidän oman äitinsä kanssa. Anoppien kanssa 44 prosenttia vuorovaikutustilanteista johti riitaan, omien äitien kanssa näin kävi 39 prosentissa tapauksista.
Äidit kertoivat, että heillä oli konflikteja tyttäriensä kanssa hieman vähemmän kuin poikiensa naispuolisen kumppanin kanssa. Tyttärien kohdalla prosentti oli 17, miniöiden kohdalla 18.
Erimielisyyksiä resursseista?
Yleisimpiä syitä riidoille olivat taloudelliset resurssit ja lastenhoito. Tutkijoiden mukaan tämä osoittaa, että biologisten perheenjäsenten ja lasten kumppaneiden ”käsityksissä konflikteista on eroja”.
Nämä sukuun seurustelu- tai muun suhteen myötä tulleet osapuolet näyttävät tutkijoiden mukaan kokevan enemmän konflikteja sellaisista asioista kuin materiaaliset resurssit ja sukulaisista huolehtiminen. Tällä voi tutkijoiden mielestä olla pitkäkestoinen vaikutus osapuolten välisen suhteen laatuun.
Tutkijoiden mielestä oli hätkähdyttävää, että raha ja perheestä huolehtiminen olivat syy useimmille konflikteille. Tutkijat luonnehtivat näitä molempia keskeisiksi tekijöiksi "pitkän aikavälin lisääntymismenestykselle" siitä syystä, että omaisten hoitoon käytettyjä resursseja sekä aikaa ja energiaa on rajallisesti.
Syynä kenties "geneettinen konflikti"
Tutkimuksen tekijöiden mielestä riitoihin miniän ja anopin kanssa vaikuttaa todennäköisesti ”geneettinen konflikti”. Tälle on heidän mukaansa syynä se, että jokainen ihminen toimii tiedostamattaan oman biologisen sukunsa intressien mukaisesti.
Tutkijoiden mukaan "geneettinen konflikti" voi saada vävyt, miniät ja appivanhemmat olemaan eri mieltä resurssien jakamisesta ja investoinneista samaan tapaan kuin äidit ja isät voivat olla näistä eri linjoilla.
– Tuloksemme ovat linjassa sen hypoteesin kanssa, että geneettinen konflikti voi olla taustalla, kun suhteissa miniöihin, vävyihin ja appivanhempiin ilmenee negatiivisiksi koettujen vuorovaikutustilanteita.
Tutkijoiden mukaan konflikteja voi ilmetä enemmän näiden kanssa, koska he eivät ole valinneet suhdetta riidan toiseen osapuoleen tämä ihmissuhde tulee ikään kuin toisen ihmissuhteen sivutuotteena.
Entäs isät, tyttäret ja miniät?
Huolimatta huonommista suhteista anoppeihin isät raportoivat, että heillä oli hieman vähemmän konflikteja (46 prosenttia vuorovaikutustilanteista) miniöidensä kanssa verrattuna riitojen määrään omien tyttäriensä kanssa (49 prosenttia interaktioista).
Tutkijatiimin mukaan tämä voi juontaa juurensa tyttären ”parinvalintaan” ja mahdollisesti uuden ihmisen sukuun tuomiseen.
Heidän mielestään tämä voisi tarkoittaa sitä, että isän ja tyttären välinen suhde olisi kireimmillään silloin, kun tytär aloittaa uuden ihmissuhteen. He veikkaavat, että kireä tunnelma vähentyisi ajan mittaan, jos isä uskoo, että tyttären kumppani vahvistaa perhettä.
