Lentävä auto, vauvanhäkki, tuoksuva elokuva – kaikki nämä ovat keksintöjä, jotka toteutettiin ja joista ei koskaan tullut menestystä. Tässä on viisi keksintöä, joiden ei olisi koskaan pitänyt nähdä päivänvaloa.
MTV Uutiset julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen kuvalehden Historia-julkaisun kanssa.
Laskuvarjotakki
Vuonna 1912 ranskalainen keksijä, räätäli ja laskuvarjohypyn pioneeri Franz Reichelt ilmoitti keksineensä laskuvarjotakin.
Kun Reichelt oli tehnyt useita onnistuneita kokeita viskomalla nukkeja alas oman asuntonsa kuudennesta kerroksesta, hän ilmoitti, että hän aikoi esitellä laskuvarjotakkinsa lehdistölle heittämällä nuken alas Eiffel-tornin alimmalta tasanteelta.
Kun ”Lentävä räätäli”, joksi Reicheltiä kutsuttiin, ilmaantui Eiffel-tornille 4. helmikuuta 1912, selvisi, että hän aikoikin hypätä itse, eikä kukaan onnistunut suostuttelemaan keksijää luopumaan ideasta.
Franz Reichelt syöksyi 57 metriä jäätyneeseen maankamaraan ja kuoli välittömästi.
AVE Mizar – Lentävä Pinto
Vuonna 1973 keksijä Henry Smolinski ja hänen Advanced Vehicle Engineers -yrityksensä sai valmiiksi lentävän Mizar-auton, jonka oli määrä mullistaa maailma.
Todellisuudessa keksintö koostui tavanomaisesta Ford Pintosta ja Cessnan Skymasterin siivistä, pyrstöstä ja roottorista.
Ikävä kyllä selvisi, että siivistään huolimatta Pinton ei ollut helppoa nousta ilmaan, ja yhden testilennon aikana 11. syyskuuta 1973 sen oikea siipi murtui hitsaussaumasta.
Konetta ohjasi Henry Smolinski itse, ja sekä hän että hänen matkustajansa kuolivat, kun siipirikoksi muuttunut coupé syöksyi maahan.
Yksipyöräisen piti korvata auto
Brittiläinen keksijä J. A. Purves oli vuonna 1932 vuorenvarma siitä, että hänen Dynasphere-keksinnöstään tulisi jymymenestys.
Yksipyöräinen, jonka huippunopeus oli 40–48 km/h, oli tarkoitettu henkilöauton haastajaksi, mutta siinä oli joitain keskeisiä ongelmia: sitä oli vaikeaa ohjata, jarrut eivät toimineet moitteettomasti, ja näkyvyys oli lievästi sanottuna rajoittunut.
Vauvanhäkki
”Baby Cage”, jolla vauva pystyttiin ripustamaan ikkunan ulkopuolelle, oli tarkoitettu kiireisten kaupunkilaisäitien arjen helpottamiseksi.
Jo 1900-luvun alussa tiedettiin, että pikkulapset tarvitsivat raitista ilmaa, ja vuonna 1922 Emma Read Spokanesta Washingtonin osavaltiosta Yhdysvalloista patentoi ”liikuteltavan vauvanhäkin”.
Vauvanhäkki oli käytännössä metalliverkosta rakennettu häkki, joka kiinnitettiin ikkunan ulkopuolelle ja jonne lapsi laitettiin tuulettumaan.
Ajatus ei ollut mikään uusi, sillä 16 vuotta aiemmin tulevaa presidentinrouvaa Eleanor Rooseveltia oli uhattu poliisilla, kun tämä oli laittanut Anna-tyttärensä häkkiin New Yorkissa sijaitsevassa asunnossaan.
Baby Cagesta ei koskaan tullut Yhdysvalloissa suosittua, mutta 1930-luvulla se löysi tiensä savusumuun kietoutuneeseen Lontooseen. Chelsean kaupunginosassa useiden kortteleiden asuntoihin asennettiin Baby Cage.
Kun lasten turvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota, Baby Cagen suosio vain väheni, ja lopulta se jäi kokonaan pois käytöstä.
Smell-o-vision
Elokuva, joka voidaan katsoa – ja haistaa – elokuvateatterissa.
Tällainen Smell-o-visionin idea, jonka Mike Todd Jr. ja Hans Laube lanseerasivat vuonna 1960.
Hajuja vapautettiin elokuvan tapahtumien mukaisesti pyörään sijoitetun 30 erilaisen tuoksuöljy- ja hajustesäiliön ja nokkelan moottori- ja puhallinjärjestelmän avulla.
Ikävä kyllä järjestelmää ei saatu koskaan toimimaan kunnolla, ja tuoksut pöllähtivät teatteriin väärään aikaan tai olivat liian heikkoja tai voimakkaita.
Ainoa koskaan tuotettu Smell-o-vision-filmi on siksi yhä Mike Todd Jr.:n ”Scent of Mystery”, joka ei saanut erityisen hyvä arvosteluja.
Alkuperäinen Historia-artikkeli: 5 vaarallisen vinksahtanutta keksintöä
Lisää Historia-julkaisun artikkeleita:
Nukutusaineiden kehitys hullukaalista oopiumiin