Turun hovioikeus piti voimassa syyntakeettoman miehen tuomion murhasta. Teko tapahtui Tampereen Koivistonkylässä 2016. Murhattuaan isänsä, mies oli pitänyt äitiään vankina. Hovioikeudessa mies vaati syytteen muuttamista murhasta tapoksi.
Huomenta Suomen lähetyksessä keskusteltiin tahdosta riippumattomasta hoidosta viime vuonna.
Teko tapahtui toissa vuoden lokakuussa miehen vierailtua iäkkäiden vanhempiensa luona. Varsinaista riitaa ei illalla ollut, mutta tekijän äidin mukaan tämä oli käyttäytynyt illan ajan epävakaasti ja ärtyneesti. Illalla mies poistui asunnosta ja pariskunta meni nukkumaan.
Aamulla selkä miestään kohden nukkunut nainen heräsi miehensä ähkäisyyn, mutta jatkoi uniaan. Noustuaan sängystä hän huomasi miehen makaavan sängyllä silmät auki, tyyny veressä. Pariskunnan poika tuli naista vastaan asunnon eteisessä, jolloin nainen sanoi, että paikalle on kutsuttava apua.
Tässä vaiheessa nainen vielä luuli miehensä saaneen jonkinlaisen kohtauksen. Tosiasiassa hänen poikansa oli lyönyt isäänsä kahdesti päähän kirveen hamaralla.
Poika palasi puukottamaan isänsä
Poika kävi äitiinsä käsiksi pahoinpidellen lyömällä häntä kasvoihin ja potkimalla polviin. Nainen pelkäsi kuolevansa, mutta onnistui rauhoittelemaan poikaansa lopettamaan pahoinpitelyn.
Naisen mennessä keittämään kahvia keittiöön hän näki poikansa käyvän makuuhuoneessa ja palaavan verisen veitsen kanssa. Poika oli puukottanut isäänsä kahdesti rintaan. Poika itse kertoi kuulusteluissa kuulleensa isänsä hengittävän ja halunneensa lopettaa tämän kärsimykset.
Tilanne ei kuitenkaan helpottanut, sillä naiselle paljastui pian, että hän oli poikansa vankina.
Yritti turhaan saada apua kaupassa
Poika oli päätynyt kasaamaan asunnon ovelle kulkuesteitä ja vienyt äitinsä matkapuhelimen sekä lankapuhelimen johdon. Myös autotallin ovi oli salvattu.
Nainen vietti poikansa kanssa kolme päivää yhdessä aviomiehensä ruumiin kanssa.
– [Naisen] mukaan kyseessä oli pattitilanne, hän ei saanut mistään apua ja tilanteessa oli edettävä varovasti, käräjäoikeuden tuomiosta selviää.
Päivät asunnossa kuluivat syömällä, juomalla kahvia ja silkalla oleskelulla. Äiti ja poika oleskelivat pääasiassa olohuoneessa ja keittiössä, äidin päästen välillä käymään vessassa. Makuuhuoneessa, jossa miehen ruumis makasi, ei käyty.
– [Nainen] oli odottanut kuolevansa. Hänellä oli ollut tunne, että joku oli koko ajan takana ja hänen piti päästä pois. Hän oli tuntenut henkistä painetta sekä fyysistä uhkaa. Koko ajan piti olla varuillaan. [Nainen] oli yrittänyt olla ”niin kuin ei olisikaan”, hän ei ollut uskaltanut puhua vaan oli ollut hiljaa.
Nainen pääsi käymään myös kaupassa, poikansa valvonnassa. Poika oli kulkenut edellä veitsi mukanaan.
– [Nainen] oli yrittänyt saada kaupan myyjältä apua pyytämällä tätä soittamaan poliisit, mutta avunpyyntö ei tuottanut tulosta.
Esimies tuli etsimään murhattua
Lopulta tapaus lähti selviämään, kun surmatun miehen esimies tuli paikalle selvittämään miehen poissaoloja. Ovea ei avattu, ja nainen huusi oven takaa, että mies ei nukkumisen vuoksi pääse avaamaan. Epäilykset kuitenkin heräsivät, ja pian paikalle tuli poliisi.
Isänsä murhannut mies kertoi, että hän oli tehnyt teot vastoin omaa tahtoaan, niiden tuntuessa koko ajan pahalta. Ovien telkeämisellä hän pyrki estämään äitään tekemästä hänelle mitään pahaa, ja toisaalta mahdollistamaan heidän selviämisensä hengissä. Mies kertoi oikeudessa katuvansa tekoaan, eikä osannut sanoa, miksei ollut pyrkinyt tapahtumahetkellä hakemaan apua.
Mies katsottiin syyntakeettomaksi, ja hän päätyi tahdosta riippumattomaan hoitoon.
– [Nainen] on kertonut kaiken muuttuneen hänen elämässään nyt kysymyksessä olevien tekojen vuoksi. Hänellä ei enää ole miestä. Hänellä itsellään ei enää ollut kotia vaan hän asui hoivakodissa. Hän koetti elää päivän kerrallaan. Kaikki oli loppunut kuin seinään ja hän pohti, mitä virkaa elämällä oli. Hänellä oli jäljellä muistot, oikeuden tuomiossa kerrottiin.