Vieläkö muistat? Soittoäänien ja logojen tilaamisessa oli oma jännityksensä: ”Niitä oli kuumottavaa tilata alaikäisenä”

Pyysimme 1990-2000-lukujen taitteessa logoja ja soittoääniä kännyköihinsä tilanneilta lukijoita jakamaan hauskimmat muistonsa niistä.

Kirjoitimme aiemmin siitä, millainen ilmiö maksulliset kännykkälogot ja soittoäänet olivat aikoinaan. Pyysimme jutun yhteydessä lukijoiltamme muistoja siitä, mitä kaikkea logojen ja soittoäänien tilaamiseen liittyi.

Vastausten perusteella logot ja soittoäänet eivät olleet nuorisolle mikään täysin arkipäiväinen juttu, vaan niihin liittyi usein oma jännityksensä ja salaperäisyytensä. Niiden avulla myös rakennettiin omaa identiteettiä ennen sosiaalisen median profiilien aikakautta.

Tässä hauskimmat muistot, joita lukijat meille lähettivät:

”Minulla oli nokialaisessa varsin epätavallinen yhdistelmä. Logona oli komea tähtitaivas, jossa luki Salaisista kansioista tuttu fraasi "The truth is out there". Soittoääneksi olin tilannut nolon Kauniiden ja rohkeiden tunnusmusiikin. Kyllä oli kavereilla välillä pokassa pitelemistä, kun muuten scifi-teemainen puhelimeni soitti Kauniita ja rohkeita aina, kun joku yritti soittaa minulle. Toisaalta olihan Taylorkin herännyt kuolleesta parikin kertaa Kaunareissa. Se jos mikä on vähän scifiä.”

”Kännyköihin sai tilattua tekstiviestillä myös K18-materiaalia. Esimerkiksi pisteistä ja viivoista koottuja tikku-ukkoja härskeilemässä. Niitä oli kuumottavaa tilata alaikäisenä. Ja poistin ne äkkiä heti, kun olin ne nähnyt.”

”Muistan, että Salatut elämät -ohjelman tunnari oli tosi suosittu. Uuden logon tilaaminen tuntui usein pieneltä identiteettikriisiltä: olihan se hurjan tärkeää, että minkä siihen Nokiaan valitsee! Logon valinta oli erityisesti tosi vaikeaa, koska joka kerta uudesta mainoksesta löytyi joku kiva, jonka olisi halunnut. Muista ajatelleeni, että ne ovat hirveän kalliita ja että huomaako äiti, että olen niitä tilannut. Sitten kuumottelin monta viikkoa, että milloin äiti kysyy, mitä ihmettä kännykkälaskuun on ilmestynyt. Äiti ei kuitenkaan ilmeisesti huomannut. En siis pyytänyt lupaa logojen ja soittoäänien tilaamiseen, koska arvelin, etten lupaa olisi saanut. Yritin ovelasti aina tilata uuden logon seuraavan kännykkälaskun tultua, jotta se maksu menisi aina tasaisesti joka kuukausi sinne laskuun.”

”En ikinä vaihtanut logoa puhelimeni näytölle, mutta soittoääntä kylläkin. Aluksi minulla oli Ericssonin puhelin, johon pystyi säveltämään itse soittoäänen. Pyysin isoveljeäni ohjelmoimaan siihen jonkun hauskan kappaleen, kuten Leevi & The Leavingsin ”Teuvon”. Vasta joskus 2006 annoin periksi ja maksoin mp3-soittoäänestä. Tilasin Nokia-puhelimeeni Muse-yhtyeen kappaleen ”Starlight”, josta soi vain alkuintro. Vain muutaman vuoden kuluttua tästä soittoääniä pystyi tekemään kuka tahansa itse omalla puhelimellaan!”

”Taisin olla 11-vuotias, kun veljeni halusi yllättää minut ja hän tilasi omalla puhelimellaan minun puhelimeeni Pikachu-logon. Menin ihan paniikkiin, kun yhtäkkiä kännykkään tuli viesti jostain logosta. Luulin että puhelimeen tuli joku virus tai vastaavaa. Poistin hädissäni varmaan kaikki viestit ja samassa hötäkässä viestikeskuksen numeron. En voinut enää lähettää tai vastaanottaa viestejä. Itku kurkussa piti soittaa isälle ja hän etsikin minulle Soneran asiakaspalvelun numeron. Itse piti sinne soittaa ja selvittää asia. Sain jotenkin selitettyä asiani ja palautettua viestikeskuksen numeron. Tuon tapauksen jälkeen olen ollut hyvin varovainen siitä, mitä poistan puhelimestani. Veljenikään ei ole tainnut enää tilata salaa mitään kännykkääni.”


***

Lue myös:

    Uusimmat