Nykynuoret lataavat älypuhelimiinsa sovelluksia, jahtaavat virtuaalisia pokémoneja pitkin katuja ja napsivat itsestään kymmenittäin selfieitä päivittäin – toista oli ennen!
Kotimainen Nokia-luuri löytyi 2000-luvun alkupuolella lähes jokaisen taskusta. Toki kilpailijoitakin löytyi, mutta hittiluurin asema oli harvinaisen vahva, eikä toista samanmoista markkinajohtajaa ole sittemmin Suomessa tavattu.
Tilanne oli silloiselle nuorisolle kuitenkin omalaatuisella tavalla ongelmallinen: massaan ei haluttu kuulua, mutta oikeanmallinen luuri oli silti löydyttävä omastakin taskusta. Kännykkään haettiinkin erilaisilla tavoilla persoonallisuutta.
Tuolloin Saunalahden serverillä, nykyisin Elisan kehityspäällikkönä, työskenteli myös Mikko Pukkila. Saunalahti tunnettiin myös Jippii Groupina, jonka Elisa osti vuonna 2005. Pukkila muistelee, että 2000-luvun alussa tuoreen pörssiyrityksen tiimissä ideoitiin ahkerasti uusia tekstarilla tilattavia hyötypalveluita ja huumorisisältöä, joista ihmiset saattaisivat innostua.
Tuohon aikaan keksittiin muun muassa tekstarilla kännykkään tilattava sääennustus ja päivän vitsi. Rajoja ei juurikaan ollut, vaan ideoita tykitettiin ilmaan estoitta alan kilpailijoiden toimesta. Lähes kaikkea mahdollista parisuhdelaskureista lähtien pystyi tilaamaan kännykkään tekstiviestillä.
”Ensimmäiset soittoäänet olivat pelkkää piipitystä”
Kaikkein suosituimpia kännykkään tilattavia lisäpalveluita ovat varmasti olleet soittoäänet ja logot. Myöhemmin, värinäyttöjen myötä, taustakuvat suurenivat. Pikkuruisilla logoilla saatiin peitettyä ”rumat” luurinvalmistajan asettamat taustakuvat ja jopa operaattoritunnisteet.
– Soittoäänistä suosituimpia olivat ainakin vanhat tunnetut tv-sarjojen, kuten Ihmemies MacGyverin ja Ritari Ässän tunnarit. Ne olivat tunnistettavia, hauskoja ja helppoja, Pukkila muistelee.
– Myöhemmin puhelimiin sai polyfonisia soittoääniä, joissa erotti jopa 16 eri instrumentin ääniä – ei enää pelkkää piipitystä, mitä ensimmäiset soittoäänet olivat.
Logoilla kännykkään, jota pidettiin trendikkäästi esille mahdollisimman usein ulkona liikkuessa, haettiin persoonallisuutta kännykänkuorien lisäksi taustalogoilla. Yksi suosittu logo oli nimeltään ”clean”, joka oli jonkinlainen mielenilmaus sekin. Tyhjä näyttö edusti ajatusta, ettei luurinkäyttäjä halunnut mainostaa tai edustaa yhtään mitään.
