Keskustelu huumeiden käyttötiloista on käynyt kuumana sen jälkeen, kun asiaa koskeva lakialoite saavutti vaaditun 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Perusteluja puolesta ja vastaan on kuultu monelta suunnalta, mutta millaisina huumeiden käyttäjien kanssa työskentelevät ammattilaiset näkevät käyttöhuoneiden auttamispotentiaalin?
MTV Uutiset vieraili päiväkeskus Symppiksen Kontulan ostoskeskuksen neulanvaihtopisteellä kuulemassa huumeiden käyttäjien kanssa läheisesti työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä laillisista huumeiden käyttötiloista.
Käyttötiloja on vastustettu muun muassa sillä perusteella, että ne voisivat laskea jonkun kynnystä aloittaa huumeiden käyttö. Sairaanhoitaja Katri Järvi-Baru tyrmää tämän näkökulman suoralta kädeltä.
– Olen vuosia katsonut näiden ihmisten elämää. Se, että etsii rahat aineisiin ja etsit aineet. En usko, että turvallisempi tila käyttää ainetta olisi ketään huumeiden käyttöön ajamassa.
600 käyttäjää joka päivä
Neulanvaihtopisteissä, kuten myös käyttöhuonealoitteen luonnostelmassakin, toimintaan kuuluu se, että ihmisiä kannustetaan myös irtaantumaan aineista. Apua voidaan antaa vain niille, jotka palveluiden piiriin saadaan.
Helsingin alueella on kaikkiaan kolme Symppiksen kaltaista neulanvaihtopistettä. Niissä asioi päivittäin noin 600 huumeidenkäyttäjää.
–Jos he käyttävät aineita vain tuolla jossain kenenkään tavoittamattomissa, eihän heitä pysty auttamaankaan. Eivätkä he tiedä, mitä kaikkea apua on saatavilla.
Huono hygienia johtaa amputaatioihin
Käyttöhuoneilla pyrittäisiin ehkäisemään myös huumeiden käytön aiheuttamia terveysriskejä.
Huono hygienia, huono valaistus ja kiire altistavat käyttäjät esimerkiksi ohipistoille ja tulehduksille, joilla voi pahimmillaan olla kuolettavat seuraukset.
Ohipisto tarkoittaa, että käyttäjä pistää aineen suonen sijasta vahingossa kudokseen. Lievimmillään seurauksena on turvonnut punoittava alue.
– Jos tilanne etenee pahaksi, saattaa tulla yleisverenmyrkytystila. Pahimmillaan se on hengenvaarallista.
– Epäpuhtaissa tiloissa saattaa saada MRSA-bakteerin ja siinä on halvaantumisriski. Kaikkia riskejä on mahdoton muutamalla lauseella sanoakaan, Järvi-Baru kuvaa.
Huonolla pistolla saattaa menettää myös sormia, varpaita tai pahimmillaan koko raajan. Myös ihosiirrot ovat usein tarpeellisia. Hoidot ovat pitkiä ja kalliita.
– Meillä on paljon asiakkaita, joilta puuttuu sormia ja joilta on amputoitu koko käsi tai jalka. Jos avun saisi ajoissa ja pistämisen tehtyä puhtaasti, monilta tällaisilta voitaisiin välttyä.
Säästöjä ei kuluja
Päihdepalvelujen päällikkö Pia Pulkkinen on seurannut käyttöhuoneista käytyä julkista keskustelua. Hän iloitsee siitä, että keskustelun sävy on ollut pääosin myönteinen ja kritiikkikin on ollut keskusteluun kutsuvaa.
Yksi yleinen arvostelun kohde ovat käyttöhuoneiden kustannukset. Pulkkinen huomauttaa, että aikaisemmassa vaiheessa huomatut tulehdukset päinvastoin säästäisivät rahaa. Parhaimmassa tapauksessa kyse on melko merkittävistä summista.
– Jos me saamme aikaisessa vaiheessa hoidettua tulehduksen avopalvelussa, se maksaa joistakin euroista kymppeihin. Jos tulehdus pääsee pahenemaan niin paljon, että joudutaan sairaalahoitoon, se maksaa 600–700 euroa per hoitovuorokausi. Sepsiksen eli verenmyrkytyksen hoito on 20 000–70 000 euroa, Pulkkinen laskee.