Vastakkainasettelun lisääntyminen on kaikkien ääriryhmien tavoite – Suomea suojaavat tekijät heikentyneet

Näin tilannetta kuvailee kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriön poliisiosastolta. Sisäministeriön toimenpideohjelmassa linjataan, että poliisille, virkamiehille ja järjestötoimijoille halutaan entistä paremmat valmiudet väkivaltaisen ekstremismin eli ääritoiminnan ja radikalisoitumisen ennalta ehkäisyyn. 

– On liian yksinkertaista sanoa, että syrjäytyminen sinällään vetäisi ihmisiä väkivaltaisiin ääriliikkeisiin. Jos ihmisellä on asiat huonosti eikä hänellä ole mitään hyvää odottamassa tulevaisuudessa, hän voi etsiä vaihtoehtoja. Silloin väkivaltainen ääriliike voi olla mahdollinen vaihtoehto – sehän antaa merkityksentunteen.

Mankkinen kuitenkin painottaa, että syrjäytyminen pelkästään ei riitä, aina tarvitaan muita tekijöitä.

– Tutkijoiden mielestä Suomessa on ollut (ekstremismiltä) suojaavia tekijöitä, joista yksi on ollut hyvä koululaitos. Koulun ja koulutuksen kautta kaikille nuorille on pystytty tarjoamaan jonkinlainen mahdollisuus päästä elämään kiinni ja saavuttaa sellaisia asioita, joita pitää tärkeinä. Viime vuosien aikana tämä suojaava tekijä on tutkijoiden mielestä heikentynyt.

Toinen tärkeä asia on polarisaatio.

– Suomalaisessa yhteiskunnassa on perinteisesti ollut hyvin pienet erot eri väestöryhmien välillä. On vallinnut ajatus siitä, että ei ole ollut näkyvää joukkoa hyvin rikkaita tai näkyvää joukkoa hyvin köyhiä ihmisiä. Tämäkin suojaava tekijä on vähentynyt.

Syrjäytyminen ei uhkaa vain köyhiä

Mankkinen uskoo, että tahoilla, jotka tietoisesti lisäävät vastakkainasettelua eri ryhmien välillä, kuten esimerkiksi sosiaalisella medialla, on oma merkityksensä. Lisäksi puhutaan ekstremismiin työntävistä ja vetävistä tekijöistä.

– Työntäviä tekijöitä ovat esimerkiksi rasismi ja ajatus tulevaisuuden puuttumisesta, vetäviä tekijöitä ovat puolestaan esimerkiksi äärioikeistolla ajatus yhdestä kansallisvaltiosta ja joillain uskonnollisilla ääriliikkeillä ajatus yhtenäisestä kalifaatista ja kunniasta.

Kyse ei aina ole siitä, että syrjäytyminen olisi vain taloudelliseen tilanteeseen liittyvää. Tämä keskustelu alkoi Suomessa muun muassa koulusurmien aikaan.

– Syrjäytyminen on muuttanut muotoaan. Perinteinen käsitys syrjäytymisestä on se, että se liittyy taloudelliseen tilanteeseen, ihminen on köyhä, eikä pysty tekemään asioita. Yhteiskunnassa, jossa elämme nykyään perinteisen syrjäytymisen ohella on myös syrjäytymistä yhteiskunnasta. Nuori jää vain kotiin, eikä hänellä ole mitään kontakteja.

Mankkisen mukaan vaikka olisi miten koulutettu ja hyvässä asemassa, henkilö voi tuntea koko ajan ulkopuolisuutta.

Kansainvälisesti mittakaava on toinen

Viime vuosien aikana Suomeen on tullut samoja ilmiöitä kuin muuallakin Euroopassa ja Pohjoismaissa. Varsinkin viime syksy ja siihen liittyvä turvapaikanhakijatilanne antoivat lisää pontta väkivaltaiselle äärioikeistolle. 

– Myös väkivaltainen äärivasemmisto, antifasistit, ovat aktivoituneet, mutta meillä on myös uskonnolla perusteltua väkivaltaista ekstremismiä. Siitä esimerkkinä ovat taistelualueille Suomesta matkustaneet noin 70 henkilöä ja suojelupoliisin katsauksessa todetut noin 300 sellaista henkilöä, joilla on kytköksiä näihin ryhmiin muualla maailmassa.

Kansainvälisesti liikehdintä on samanlaista kuin Suomessa, mutta mittakaava on toinen.

– Jos ajatellaan Saksaa, Britanniaa tai Ruotsia, tilanne on huonompi verrattuna Suomeen. Meillä on Suomessa tilanne kohtuullisen hyvä ja me pystymme ylläpitämään hyvää tilannetta, ettemme joudu kierteeseen, jossa väkivaltaiset ääriliikkeet juurtuisivat tänne, mutta se vaatii tietenkin työtä.

Radikalisoitumisen kasvupohja kitkettävä

Kaikki väkivaltaiset ääriryhmät toimivat samassa ympäristössä ja ne vaikuttavat toinen toisiinsa. 

– Ryhmien keskinäinen väkivalta ja vihanpito lisäävät vihaa kokonaisuudessaan. Se on tähän työhön liittyvä suurin haaste: Ei voi ajatella, että keskitytään vain yhteen ryhmään, vaan kaikkia täytyy katsoa yhtä aikaa, Mankkinen muistuttaa.

– Vihan ja vastakkainasettelun lisääminen on kaikkien näiden ryhmien tavoite jollain tavalla.

Mankkinen sanoo, että mitä paremmin Suomessa pystytään ehkäisemään yhteiskunnasta syrjäytymistä ja yhteiskunnan polarisaatiota, sitä enemmän meillä on suojaavia tekijöitä ja sitä vähemmän meillä on väkivaltaista radikalisoitumista.

– Tämä on se ketju. Radikalisoitumiselle ei ole kasvupohjaa, jos yhteiskunta toimii hyvin ja kaikki ihmiset ovat kiinni yhteiskunnassa.