Viisi vuotta yhtä helvettiä. Elinkautinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Häpeän musta aukko, josta ei pääse koskaan pois.
Muun muassa näin Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurron uhrit kuvasivat Helsingin hovioikeudessa sitä, miten tietomurto on vaikuttanut heidän elämäänsä. Hovikäsittelyn toiseksi viimeisenä päivänä tiistaina oikeussalissa kuultiin uhrien ja syyttäjien loppulausunnot.
– Tämä sikamainen ja sietämätön asia on tullut siihen pisteeseen, että on pakko puhua. Kymmenettuhannet saman kokeneet ovat valinneet pitää suunsa kiinni, toimia kuin tämä ei koskisi heitä, yrittää vain unohtaa. Ymmärrän heitä. Minäkin olen yrittänyt, yksi uhreista aloitti.
Uhri kertoi käyneensä Vastaamon terapeutilla vain tutustumiskäynnillä.
– Ehdin rohkaistua avaamaan tilannettani luottamuksellisesti terapeutille. Sessiosta kirjattiin talteen jotakin. Oletin, että sensitiiviset tiedot anonymisoidaan tai hävitetään, eikä niihin enää ikinä palata. Sen sijaan ne vuodettiin ja levitettiin koko maailmalle ikuisesti nettiin.
Uhri kertoi, kuinka löysi sähköposteistaan kiristysviestin lokakuussa 2020. Se tuntui kuin iskulta palleaan, hän kuvaili oikeudelle.
– Ilmat katosivat keuhkoista, veri pakeni verenkierrosta, silmissä sumeni ja koko elimistö jähmettyi shokista. Tajuntaan tulvi jäätävä, kaiken tieltään nielevä paniikki.
Uhri yritti jatkaa normaalia elämäänsä ja työntekoa, mutta tietomurtoa seurannut oireilu johti lopulta siihen, että hän joutui vakavasti sairaana työkyvyttömyyseläkkeelle.