Joskus metsällä on niin paljon tunnearvoa, että siitä ei haluta luopua. Yksi vaihtoehto on yksityisen suojelualueen perustaminen.
Ympäristöministeriö tekee vuosittain muutamia lunastuslupapäätöksiä, joilla siirretään valtioneuvoston hyväksymillä suojelukohteilla sijaitsevia yksityisiä maita valtion omistukseen. Lunastukseen päädytään, jos maan käytöstä ei voida muuten sopia maanomistajan kanssa.
Suojelun toteutuksesta neuvottelevat ely-keskukset, jotka myös hoitavat lunastukset yhdessä Maanmittauslaitoksen kanssa.
Ympäristöministeriön asiantuntija Janne Hesso toteaa, että lunastus on viimeinen keino silloin, kun neuvotteluja on käyty tuloksettomasti jopa vuosia. Uusi luonnonsuojelulaki mahdollistaa myös pakkorauhoittamisen siten, että maanomistus säilyy ennallaan.
– Kaksi kolmasosaa suojelusta hoituu yksityisiä luonnonsuojelualueita perustamalla ja yksi kolmasosa maakaupoilla, Hesso sanoo.
– Lunastuksia ja vaihtokauppoja tai muita suojelun toteuttamisen keinoja on käytetty yksittäisiä kertoja vuosittain.
Lue myös: WWF:ltä täystyrmäys hallituksen budjettiesitykselle – "Lyhytnäköistä politiikkaa"
Korvaussummista erimielisyyksiä
Maanomistajan vaihtoehdot ennen lunastuslupapäätöstä ovat yksityisen luonnonsuojelualueen perustaminen, maan myyminen valtiolle tai vaihtokauppa, jossa valtio antaa maista korvaukseksi talousmetsää tai muuta maaomaisuutta.