USA 2001. Ohjaus: Frank Oz. Käsikirjoitus: Kario Salem, Lem Dobbs ja Scott Marshall Smith. Tuotanto: Gary Foster ja Lee Rich. Kuvaus: Rob Hahn. Leikkaus: Richard Pearson. Pääosissa: Robert De Niro, Edward Norton, Marlon Brando, Angela Bassett. Kesto: 124 min.
Mikä nautinnollinen asetelma: kolmen sukupolven valovoimaisimmat edustajat, Marlon Brando, Robert De Niro ja Edward Norton, näyttelevät yhdessä vanhan ajan rikoselokuvassa! Ja mikä odottamatonta, tämän film noirin ohjaajana istuu hillittömistä komedioistaan tunnettu Frank Oz (Pieni kauhukauppa, Herrasmieshuijarit ja Koukkusormi). Hienojen käsikirjoittajien Kario Salemin ja Lem Dobbsin kirjoittama Valtikka on taidokkaasti rakennettu trilleri siitä Viimeisestä Suuresta Keikasta, jonka onnistumisesta päähenkilöiden loppuelämä riippuu.
Nick (De Niro) on vanheneva huippuvaras, joka omistaa suositun jazzklubin Montrealissa ja on viimein valmis jättämään rikolliset puuhat asettuakseen aloilleen naisystävänsä kanssa. Hänellä on aina ollut kaksi periaatetta: työskentele yksin äläkä koskaan tahraa kotipesää. Toisiin ajatuksiin Nickiä tulee taivuttelemaan hänen rikas mutta velkaantunut toimeksiantajansa Max (Brando), joka pyytää miestä paitsi murtautumaan kotikaupunkinsa tarkimmin vartioituun kohteeseen, tullikamariin, myös tekemään yhteistyötä nuoren kuumakallen Jackin (Norton) kanssa. Ankaran harkinnan jälkeen veteraani tietysti suostuu.
Haluttu jättipotti koskee mittaamattoman arvokasta kuninkaallista valtikkaa, joka on kymmenien käytävien, ovien ja kameroiden takana tullikamarin uumenissa. Avain vaivalloisen murtokeikan onnistumiseen on Jack, joka toimii rakennuksen talonmiehenä ja esittää epäilysten välttämiseksi vähämielistä. Max siis vetelee naruista, Jack varmistaa sisäänpääsyn ja Nick tekee likaisen työn. Tilanteesta tekee tulenaran miesten kiristyneet välit sekä se, että yksi heistä ei kerro kaikkea
Valtikan viehätys perustuu paitsi loistavan karismaattisiin näyttelijänsuorituksiin, myös harvinaisen tarkasti kudottuun suspense-juoneen; seuraamme sydän kurkussa näiden ammattilaisten järjestelmällistä työskentelyä, joka edellyttää sekä huipputeknologian että hermojen hallintaa. Mitä pidemmälle suunnitelma etenee, sitä enemmän esteitä kasaantuu eteen. Yhä uudet yllättävät takaiskut ja viime hetken tilanteet vaikeuttavat monimutkaisen operaation toteutumista, kunnes kaikki on yhden kortin varassa. Ansiokkaasti elokuva myös välttää halvat kikat, turhat räminät ja räiskeet, ja pysyttelee rauhallisen tyylikkäillä linjoilla alusta loppuun.
Ainoa heikko lenkki on Angela Bassettille kirjoitettu rooli Nickin naisystävänä. Tämän lahjakkaan näyttelijän ainoa tehtävä on näet vastata myöntävästi miehensä kosintaan sillä ehdolla että tämä jättää rikoksen tien, ja sitten olla äkäinen kun tämä ei niin teekään. Joko hänen henkilöhahmonsa olisi pitänyt jättää kokonaan pois tai sitten avartaa siitä mielenkiintoisempi.
Pelottavien miesten rooleihin erikoistuneelle Robert De Nirolle älykkään ja sävyisän Nickin rooli on paras pitkään aikaan. Aikamme monipuolisimpiin nuoriin näyttelijöihin kuuluva Edward Norton tekee huipputyötä kylmähermoisesta rikollisesta salamannopeasti kiltiksi vammaiseksi muuttuvana Jackina. Ja kukapa voisi olla ihastumatta sekä fyysisiltä että henkisiltä mitoiltaan valtavaan Marlon Brandoon, joka naukkailee porealtaassa shampanjaa ja kähisee käskyjä.
Harvoin sitä istuu niin hiljaisessa elokuvasalissa kuin Valtikkaa katsoessa: ihmiset roikkuvat penkkiensä reunalla täydellisesti keskittyneinä kellontarkkuudella rakennettuun tarinaan, joka on kiinnostava, jännittävä ja ehdottoman cool.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: UIP