Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan keväästä ja kesästä ei ole kiirettä puuttunut. Ensin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Aaltola haluttiin kommentoimaan sotaa joka paikkaan. Sitten syntyi Aaltolan ja hänen vaimonsa Kirsi Aaltolan esikoislapsi. Kiireestä huolimatta Aaltola nauttii kaikesta siitä, mitä hän tekee.
Mika Aaltola on tullut jokaiselle suomalaiselle tutuksi Venäjän hyökkäyssodan alettua, sillä mies on kysytty kommentaattori joka mediassa. Harva se päivä Aaltola istuu Ylen tai MTV Uutisten studioilla ja analysoi televisiossa, radiossa ja sanomalehdissä Ukrainan sotaa. Aiheet ovat raskaita, mutta Aaltola pitää työstään.
– Kun on kymmeniä vuosia seurannut ja analysoinut suurvaltapolitiikkaa sen eri muodoissa, niin minulla on aika vahva velvollisuudentunne puhua siitä. Toinen aspekti on, että sodasta ei ole mukava puhua. Sota tekee ihmiset levottomiksi ja rauhattomiksi.
– Yksi piirre omassa kommentoinnissani on emootioiden mukaan tuominen. Sota on hyvin raju prosessi, josta vain 10 prosenttia on rationaalista. Kaikki muu on pelkoa, ylpeyttä, kateutta, ja kaikkea, mitä valtioilla on toisiaan kohtaan. Sota on emotionaalisia tunteita täynnä ja olen ehkä osannut tuoda tämän puolen esiin, hän arvelee.
Lue myös: Mika Aaltola: Bensan Putin-hinnat vain alkusoittoa – suomalaisten varauduttava "tyytymättömyyden talveen"
Tiiviisti somessa
Aaltola seuraa tiiviisti Ukrainan sotaa. Joka aamu hän herää viideltä ja avaa ensimmäiseksi Twitterin.
– Twitter on parempi herättäjä kuin aamusuihku tai kahvi. Sieltä saa hyviä ärsykkeitä ja omat ajatuksensa liikkeelle, kun se provosoi. Lisäksi Twitter on hyvä tiedonlähde. Omissa twiiteissäni on usein kirjoitusvirheitä, kun kirjoitan niitä aikaisin aamulla ja tökin suurella sormella pientä näyttöä, Aaltola naurahtaa.
Twitterin selaamisen jälkeen Aaltola käy joka aamu läpi uutiset. Joitakin niistä hän kommentoi myös omissa sosiaalisen median kanavissaan.
– Suomessa on maailman parhaat, koulutetut journalistit ja media on tärkeä, mutta sosiaalinen media mahdollistaa oman viestinnän. Sitä kautta pääsee suoraan itse vaikuttamaan.
Ihmiskohtalot koskettavat
Sotauutisten joukosta Aaltola poimii usein omiin kanaviinsa ihmisten kohtaloita. Hän laittaa someen kuvia ja kertomuksia siviileistä, jotka ovat kuolleet Venäjän pommituksissa tai menettäneet kaiken omaisuutensa.
Ihmiskohtalot jäävät myös pyörimään Aaltolan mieleen ja tunteisiin.
– Sota pelkistyy ihmisten kohtaloihin. Se tekee sodasta sen, mitä se on: väkivaltainen prosessi ja ihmisten arjen hajottamista. Ihmiskohtaloiden kautta sota avautuu kansalaisille paljon paremmin kuin kuvaamalla sitä siirtoina kuin shakkilautaa. Minusta on tärkeää, että kaikki eivät liihottele abstraktioissa ja kartoilla.
Venäjän hyökkäyksen jälkeen Aaltolalla on pitänyt kiirettä, mutta se on hänelle ennestään tuttua. Mies työskenteli intensiivisesti myös silloin, kun Ukrainassa syttyi ensimmäinen sota vuonna 2014, kun Yhdysvalloissa valittiin uutta presidenttiä vuonna 2020 ja loppiaisena 2021, kun presidentti Donald Trumpin kannattajat tunkeutuivat kongressitaloon Washingtonissa.
– Analysoin usein taantuvia ja romahtavia prosesseja, terrori-iskuja ja sotia. Se on oma taiteenlajinsa, kun asiat kehittyvät huonoon suuntaan.
Lue myös: Mika Aaltolalta karu arvio Putinista: "Yleensä diktaattoreilla on tapana kohdata karmiva kohtalonsa"
Elämä on mennyt nopeasti
Tänä vuonna lisäkiirettä Aaltolan elämään on tuonut pieni Geo-poika, joka syntyi huhtikuussa. Esikoislapsi mullisti Aaltolan ja hänen vaimonsa Kirsin, 36, maailman.
– Lapsen syntymä on ollut todella ravisteleva kokemus. Pojan hoito rauhoittaa.
– Lapsesta on tullut ankkuri elämään. Siinä on ihminen, joka on todennäköisesti elossa vielä vuonna 2100, ja silloin miettii omaa elämää tuonne puolen. Miten syöksykierteet saataisiin oikaistua, kun maailma näyttää risaisemmalta kuin mitä se on näyttänyt kymmeniin vuosiin. Rauhoittaa omaa mieltä, kun on olemassa jatkuvuutta.
Aaltolasta tuli isä vasta 53-vuotiaana. Hän ihmettelee itsekin, mihin aika on kulunut.
– Elämä on mennyt todella nopeasti. Ajantaju on mennyt ja välillä pitää pyyhkiä hikeä otsalta.
Lue myös: Mika Aaltolasta tuli isä
Vakava sairaus pysäytti
Yksi syy asioiden – kuten isäksi tulemisen – lykkääntymiseen oli terveydellinen. Aaltola oli vuosien ajan vakavasti sairas. Lopulta hänen otsaonteloistaan löydettiin kasvain.
– Kasvain oli vaikuttanut pitkään epämääräisiin oireisiin, joista kärsin. Onneksi se paljastui hyvänlaatuiseksi kasvaimeksi. Ennen leikkausta sain tietää, että siinä on 80 prosentin mahdollisuus kuolla, joten ei ollut miellyttävä kokemus lähteä leikkaukseen.
Aaltola leikattiin Yhdysvalloissa, kun hän oli 37-vuotias.
– Minut operoitiin yhdessä maailman parhaista sairaaloista ja leikkaus onnistui hyvin. Leikkauksen seurauksena oikeasta silmästäni puuttuu 30 prosenttia näöstä, mutta muuten selvisin hyvin. Keväällä kävin viimeksi tarkistuksessa ja kaikki on onneksi kunnossa.
Aaltolan näköön kasvain vaikuttaa edelleen ja sen huomaa esimerkiksi juuri twiittien kirjoitusvirheissä.
– Ihmiset antavat anteeksi ja osaavat lukea merkityksiä. Aika harva takertuu muutaman kirjaimen heittoon, Aaltola sanoo.
Koko konkkaronkka liikkuu
Vaimonsa Kirsin Mika Aaltola tapasi kuusi vuotta sitten Helsingin Santahaminassa konferenssissa.
Valtionhallinnon kehittämisyksikössä HAUS:ssa liiketoiminnan johtajana työskentelevä Kirsi Aaltola tekee miehensä tavoin myös paljon töitä. Tänä kesänä hän väitteli tohtoriksi.
Kumpikin puolisoista pystyy tekemään omaa uraa kunnianhimoisesti, kun kotitöitä jaetaan.
– Me liikumme joka paikassa yhdessä koko konkkaronkka. Vauva, vaimo, minä ja kolme koiraa. Meillä on vaimon kanssa omat elämämme, mutta liikumme aina yhdessä. Vuorottelemme lapsen hoidossa. Kun käyn puhujareissuilla, vaimo pystyy tekemään etätöitä.
Kesällä perhe yhdistää työn ja loman. Työreissuilla Aaltolat käyvät katsomassa eri paikkakuntien nähtävyyksiä, tutustumassa Aaltolan suvun historiaan ja rannoilla uimassa.
Aaltolan 82-vuotias äiti asuu yhä Kintaudenkylällä Petäjävedellä, josta Mikakin on kotoisin.
Äiti seuraa edelleen tiiviisti poikansa työtä ja elämää. Isällä on muistisairaus eikä hänen kanssaan voi enää keskustella politiikasta kuten aiemmin.
– Äiti laittaa joka kolmas päivä viestin "muista olla rohkea ja luja". Äiti on aina kannustanut minua. Se on huono merkki, jos on ollut mediassa eikä äidiltä ole tullut viestiä, että hyvin meni, Aaltola kertoo.
Lue myös: Mika Aaltola hoiti vakavan Nato-haastattelun ja vauvanhoidon samalla – katso hauska video
Ennustaa sodan kiihtyvän
Synkästä maailmantilanteesta huolimatta Aaltola näkee nykyajassa myös positiivisia piirteitä. Hän pitää Suomen Natoon hakemista tärkeänä etappina.
– Meillä on halu nähdä kulta-aika menneisyydessä, mutta meidän ajassamme on myös paljon hyviä juttuja.
Ukrainan sodalle Aaltola ei vielä ennakoi loppua – päinvastoin. Hän ennustaa Venäjän hyökkäyssodan vielä kiihtyvän.
– Yleensä sota rajuuntuu. Sitä kaikki pelkäävät, kun presidentti puhuu sodan laajentumisesta.
Sota on vaikuttanut myös Aaltolaan henkilökohtaisesti.
– Olen huolissani ja pitääkin olla. Sota on rajuimpia ilmiöitä, joita maailmassa on. Pandemia hautautui sodan alle, vaikka sekin oli iso asia. Sota saa muut näyttämään pieniltä murheilta. Kun siihen liittyy kansanmurhaisia piirteitä, se koskettaa. Ei ole miellyttävä tehtävä analysoida sotaa, mutta tämä on tehtävä, joka pitää tehdä. Mieluummin selittäisin kansojen yhdistymistä.
Kansalaiset ottavat yhteyttä
Aaltola on ollut viime aikoina niin paljon esillä, että hänen nimensä esiintyy jo presidenttispekulaatioissa ja jopa vedonlyöntilistoilla. MTV Uutisille Aaltola kertoi, että mahdollinen presidenttiehdokkaaksi lähteminen riippuu pitkälti siitä, keitä ja kuinka suomettuneita muut ehdokkaat ovat.
Lue lisää täältä: Kansan suosikiksi noussut Mika Aaltola ei tyrmää presidenttiehdokkuutta: "Kokisin kiusausta lähteä ehdolle, jos mukana on vain suomettuneita"
Nykyään Aaltola tunnistetaan, missä ikinä hän liikkuukaan. Tavalliset ihmiset pysäyttelevät häntä ja haluavat jutella. Hän saa myös paljon viestejä kansalaisilta.
– Ihmiset soittelevat, koska he ovat huolissaan. Heillä on myös ratkaisuehdotuksia. Tavallisin kommentti on hyvin rohkaiseva.
– Usein diagnoosini ovat aika synkkiä, mutta saan palautetta, että ne ovat rauhoittavia, koska selitän asiat auki. Yritän olla kansankielinen ja rehellinen, kohdata asiat todenmukaisesti. Pienessä maassa asioista on pystyttävä puhumaan suoraan.
Ihmisten palautteen antaminen on Aaltolan mukaan muuttunut suuresti vuosista 2014–2016.
– Silloin Suomessa oli vielä vanhaa ajattelua Venäjästä ja trollaamista. Suomettumisen häntä eli vahvana eikä Venäjästä saanut sanoa pahasti.
– Kun malesialaiskone ammuttiin alas Ukrainassa vuonna 2014 ja sanoin julkisuudessa, että Putin on tuottamuksellisesti siitä vastuussa, sain paljon palautetta, että kuka minä olen sellaista sanomaan. Asia oli kuitenkin helppo loogisesti päätellä. Nyttemmin se on toteen näytetty.
Nykyään voi puhua rehellisesti
Aaltola on tyytyväinen siitä, että nykyään Suomessa saa puhua rehellisesti Venäjästä.
– Jos Venäjä aloittaa sodan meidän naapurissamme, siitä saa puhua oikein termein. Mieli pakenee ikäviä asioita, mutta ei niitä voi paeta.
Aaltolalla itselläänkin on paljon venäläisiä ystäviä, joille sotatilanne on hyvin hankala.
– Suomalaisilla venäjänkielisillä on erilainen katsantokanta ja he ovat erilaisen median parissa. Venäjällä asuvilla ihmisillä on kova paine. Osa heistä tukee vahvasti Putinia eivätkä he halua kuulla meidän näkemystämme. Osa välttää puhumasta sodasta, koska siitä voi tulla seurauksia.
Lue myös: Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan 100 päivää – Mika Aaltola kertoo, mitä uskoo tulevan seuraavaksi
Ei hätkähdä helposti
Toisinaan Aaltola saa myös ikävää palautetta. Hän ei kuitenkaan hätkähdä siitä.
Henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta Aaltolan ei ole tarvinnut pelätä, vaikka on hän sitäkin pohtinut.
– Turvallisuusasiat pitää huomioida ja katsoa, ketä ympärillä on. Suomi on onneksi turvallinen maa eikä täällä tarvitse kokea turvattomuutta. Olen aina ollut turvallisuustietoinen.
Normaalisti Aaltola nukkuu hyvin eivätkä kielteisetkään asiat vaivaa mieltä. Hän menee mielellään aikaisin nukkumaan ja herää aamuviideltä. Muutaman kuukauden ikäinen poikakin on oppinut säännöllisen unisyklin.
On kuitenkin hetkiä, jolloin Aaltolakin menettää yöunensa. Yksi tällainen oli viime jouluna.
– Sanoin Helsingin Sanomissa jouluaaton aattona, että sota Ukrainassa on varteenotettava. Sain heti syytöksiä meiliini, että mitä olin mennyt sanomaan. Olin oikeassa, mutta asiat ja niiden ilmaisu pitää miettiä vastuullisesti.
– Pitää myös muistaa, että olemme tavallisia kuolevaisia eikä suosiokaan kestä ikuisesti.
Lue myös: Tohtorisisarukset Elisa ja Mika Aaltola rakastavat väitellä keskenään
Kansainvälinen työ
Mika ja Kirsi Aaltolan Geo-poika on pian viisi kuukautta vanha. Pojan nimi on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa maata tai maailmaa. Lapsi saa itse aikanaan päättää nimensä tarkoituksen.
Aaltolat halusivat antaa pojalleen harvinaisen nimen, joka heijastelee vanhempiensa elämäntapaa.
– Olen itse ollut 8 vuotta elämästäni ulkomailla. Tärkeintä on antaa ilmaa pojan siipien alle, jotta hän pystyy lentämään tai palaamaan takaisin, kuten itse tein, Mika Aaltola kertoo.
Aaltola muutti ensimmäisen kerran ulkomaille lukion jälkeen, kun hän lähti tekemään tutkintoa Yhdysvaltojen New Yorkiin. Paikallislehti teki tuolloin jutun nuoresta miehestä, joka lähti "metsästä metropoliin".
Takaisin kotimaahan Aaltola palasi 25-vuotiaana. Sittemmin hän on työskennellyt Yhdysvalloissa, Pariisissa ja Cambridgessa Englannissa.
– Aikoinaan ulkomailla ajattelin, että en välttämättä tulisi takaisin Suomeen, mutta täällä on jotain, mikä vetää puoleensa. Suomessa on hyvä olla. Silti ulkomailla olo tuottaa kontrastia ja siellä saa uusia ajatuksia.
Aaltolan työhön kuuluu nykyäänkin matkustelu. Pojan syntymän jälkeen hän on pyrkinyt pitämään matkat hyvin tiiviinä.
– Oma työtehtäväni on poliittinen neuvonantaminen, tutkimuksen tekeminen ja keskusteluun osallistuminen. Siinä työssä on välttämätöntä välillä käydä ulkomailla. Kesäkuussa kävin Washingtonissa ja esimerkiksi Suomen Nato-prosessi avautui minulle siellä täysin uudella tavalla.
Lue myös: Mika Aaltola Nato-Suomesta: "Lukemattomat sukupolvet lepäävät nyt rauhallisemmin"
Liikunta pitää virkeänä
Hektinen työ vaatii kärsivällisyyttä myös puolisolta. Aaltola vakuuttaa, että kaikki on järjestynyt perheen kannalta hyvin.
– Vaimoni ymmärtää ja arvostaa työtäni, aivan kuten minä arvostan hänen työtään. Meillä puhutaan usein politiikasta ja ulkopolitiikasta kotona. Tämä on tiimityötä, vähän kuin pelattaisiin samaa lajia.
Kirsi-vaimo kilpaili aiemmin beach volleyssa eli rantalentopallossa ja hänet tunnetaan lajin Suomen mestarina. Kirsi pelaa lentopalloa edelleen.
– Käymme Geon kanssa mukana maakunnissa katsomassa Kirsin turnauksia. Tasan nämä meidän reissut menevät ja niin pitääkin. Kummallekaan ei saa tulla kokemusta, että oma elämä jäisi vajaaksi.
Aktiivisen urheilijavaimon rinnalla myös Aaltola pitää kunnostaan hyvää huolta. Hän harrastaa lenkkeilyä ja pyrkii juoksemaan 10 kilometrin lenkin muutaman kerran viikossa.
– Se pitää pään kasassa, kun liikkuu. Siitä tulee terve olo ja ajatukset saa raiteilleen.
Kaikista paras palauttaja elämässä on kuitenkin oma pieni poika.
– Lapsi tyynnyttää, hänessä on tulevaisuus.