HIFK:ssa jääkiekon Suomen mestaruuden voittanut Eetu Pöysti on tällä kaudella uuden edessä, sillä hyökkääjä siirtyi jäältä Suomi-sarjassa pelaavan Kiekko-Espoon penkin taakse. Ratkaisuun ajoi paha polvivamma, jonka kuntouttaminen vie ainakin vuoden. 29-vuotiaan helsinkiläisen mukaan Espoossa toiminta on jopa sitoutuneempaa kuin Liigassa.
Pääkuvan videolla Kim Hirschovits kertoo Kiekko-Espoon raadollisesta arjesta.
Suomi-sarjassa pelaava Kiekko-Espoo julkaisi syyskuun lopulla yllättäviä uutisia, kun se tiedotti hankkineensa HIFK:ssa Kanada-maljaa nostelleen Eetu Pöystin kakkosvalmentajakseen. Hyökkääjä pelasi vielä viime kaudella Liigaa Kouvolan KooKoossa, jossa otteluita kertyi 29.
Pöysti päätyi Kiekko-Espoon penkin taakse seurassa sentterin ja urheilutoimenjohtajan vastuita kantavan Kim Hirschovitsin kautta. Kaksikko pelasi kolmella kaudella samaan aikaan HIFK:ssa ja edusti myös Bluesia kaudella 2013-2014.
– "Hirso" varmaan nukkuukin hallilla. Hän on neuvonut minua nuoresta pojasta saakka, että millaisia päätöksiä uralla kannattaa tehdä. Hän on sitoutunut tuohon Kiekko-Espoon hommaan ja pyysi minua siihen leiriin messiin.
Iso syy valmentajaksi siirtymiselle on myös alkuvuoden paha loukkaantuminen. Pöysti loukkasi polveaan KooKoon harjoituksissa ja joutui helmikuussa leikkaukseen. Kuntoutus kestää hyökkääjän mukaan noin vuoden.
Tilannetta vaikeuttaa se, ettei Pöysti saa vakuutusyhtiöltä korvauksia helmikuisesta polvileikkauksestaan, sillä polvivammoja on jo useita. Polvi koki ensimmäisen kerran kovia Jokereissa, ja kaudella 2016-2017 KHL-joukkue Kunlun Red Starissa pelejä kertyi loukkaantumisen takia vain kuusi.
– Tilanne on todella kimurantti. Jos haluan jatkaa ammattiurheilua, minun pitäisi saada täyspäiväistä kuntoutusta ja alan parhaat avukseni. Se on nyt hieman vaikeaa.
Pöysti ei ole valmentanut aikaisemmin aikuisten tasolla, mutta on ollut kiinnostunut tehtävistä jo aikaisemmin. Kokemusta johtamisesta kuitenkin on.
– Olen ollut uran edetessä joukkueen vanhimpia. Siinäkin on oma roolinsa ja pitää olla muille esimerkkinä. Tämä on hieno mahdollisuus antaa Espoolle jotain takaisin, koska olen aikaisemmin saanut heiltä paljon.
Kiekko-Espoon päävalmentaja on 37-vuotias Mikko Juutilainen, joka on viimeksi luotsannut II-divisioonassa. Pöysti antaa Juutilaisen vastata suurista linjoista, mutta kertoo itse tuovansa mukaan monipuolista osaamista.
– Tuon erikoistilannepelaamista ja yksilön kehittämistä. Ohjeistan myös fysiikkapuolella. Toimin pelaajien ja päävalmentajan välissä kommunikoinnissa.
Harvinaislaatuista sitoutumista
Pöysti on ollut Kiekko-Espoon matkassa vasta muutaman viikon. Hänen mielestään penkin toisella puolella toimiminen on hienoa ja silmiä avaavaa, koska Suomi-sarjassa toiminta eroaa dramaattisesti Liigasta ja muista ammattilaissarjoista.
– Olen itse pelannut vain ammattilaistasolla, joten on makeaa nähdä, että meidänkin joukkueessa on todella sitoutuneita äijiä. Porukka käy töissä ja tulee illalla treeneihin. He haluavat kehittyä ja voittaa.
Pääsarjatasolla harjoitellaan joka päivä, usein vieläpä kahteen kertaan. Kiekko-Espoo puolestaan hio kuvioita kuntoon kolmesti viikossa.
– Ammattilaisjoukkueessa eletään ja hengitetään jääkiekkoa joka päivä. Meillä kolmeen harjoituskertaan viikossa pitää sisällyttää pelisysteemiä laajasti ja pitää pelikuntoa yllä. Peleissä ei kuitenkaan saa olla liian poikki, joten ei voi harjoitella liian kovaakaan.
"Organisaatiossa on ihmisiä, jotka haluavat menestyä, eivätkä luovuttaa. Huollosta hallityöntekijöihin kaikki ovat todella sitoutuneita. Samanlaista näkee harvoin edes pääsarjatasolla."
Suomi-sarjassa on 17 joukkuetta, joiden taso vaihtelee Pöystin mukaan paljon. Kiekko-Espoo on runkosarjassa toisena, mutta kärkikahdeksikko on kuitenkin kolmen pisteen sisällä. Hyökkääjän mukaan joukkueen alkukausi on sujunut mukavasti.
– Meidän pitää saada opetettua perusjuttuja, joiden avulla voitamme huonoinakin päivinä. Harjoittelumäärän takia ei voi vaatia liikaa. Meidän pitää kehittyä yhdessä joukkueena, minä mukaan lukien.
Kiekko-Espoossa päivät ovat pitkiä, sillä iso osa toiminnasta pyörii talkoovoimin. Pöysti on valmentamisen lisäksi toiminut scouttina ja tavannut seuran yhteistyökumppaneita. Kaikenlainen työ käy.
– Tällä hetkellä koutsaaminen ja siihen sisälle pääseminen on ykkösjuttu. Olen kuitenkin valmis tekemään kaikkea. Jos kakkosvalmentajaa ei tarvita, menen vaikka myymään nakkeja, hyökkääjä veistelee.
Sarjapelit pelataan viikonloppuisin. Tuleva viikonloppuna Kiekko-Espoo pelaa perjantai-iltana Espoossa ja lähtee lauantaina aamukuudelta Poriin Karhu HT:n vieraaksi.
Arki ei ole hyökkääjän mielestä silti millään tapaa raskasta. Toiminnassa mukana olevat ihmiset ovat hänen mukaansa poikkeuksellisen sitoutuneita.
– Organisaatiossa on ihmisiä, jotka haluavat menestyä, eivätkä luovuttaa. Huollosta hallityöntekijöihin kaikki ovat todella sitoutuneita. Samanlaista näkee harvoin edes pääsarjatasolla.
Kiekko-Espoossa pelaavat muun muassa entinen liigavahti Jani Nieminen ja useita Espoo Unitedin raunioista pelastuneita kasvoja. Seurassa halutaan miettiä asioita pitkällä tähtäimellä, eikä hätäillen.
– Kaikki varmaan ymmärtävät, että meidän tavoitteemme on pelata pääsarjasolla, kun resurssit riittävät. Toiminta pitää saada taloudellisesti tukevalle pohjalle ennen kun lähdemme hakemaan kuuta taivaalta. On turhaa miettiä asioita lyhyellä tähtäimellä.
Peliura ei ole ohi
Pöysti nauttii uusista tuulista Espoossa, mutta haluaa korostaa, ettei valmentaminen tarkoita peliuran päättymistä.
– Luin itsekin lehdestä, että pelaajaurani on ohi, hän naurahtaa.
Kiekko-Espoo auttaa hyökkääjää kuntoutumisessa. Pöysti pääsee joukkueen mukana jäälle ja toisinaan pelaajia auttava fysioterapeutti neuvoo leikatun polven kuntouttamisessa.
Jäähallilla vietetyt päivät ovat saaneet HIFK-kasvatin kaipaamaan pelivuosia.
– Meiltä puuttui yhdessä vaiheessa sentteri ja pääsin vetämään muutamat harjoitukset siitä paikalta. Kyllähän se hauskaa on ja pilke on silmäkulmassa.
Liigaan tai muuhun ammattilaissarjaan palaaminen on kuitenkin kaukana, joten hyökkääjä ei uhraa montaakaan ajatusta pelaamiselle.
– Saan peliluvan vasta tammi-helmikuussa. Polvi pitäisi saada ensin sellaiseen kuntoon, että pystyisi jatkamaan urheilun parissa edes harrastusmielessä.