Yläkoululaiset ja etenkin tytöt on huomioitava erityisesti, kun suunnitellaan kouluihin erillistä välituntitoimintaa. Asia selviää Henna Haapalan tuoreesta liikuntapedagogiikan väitöskirjasta, joka tarkastetaan ensi viikolla Jyväskylän yliopistossa.
Haapala tutki valtakunnallisen Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheen kokeilukouluja 2010–2012. Tutkimuksessa havaittiin, että oppilaiden osallistuminen välituntiliikuntaan oli yhteydessä parempiin koulussa koettuihin vertaissuhteisiin, yhteenkuuluvuuteen ja kouluilmapiiriin.
Oppilaiden liikkuminen koulupäivän aikana vähenee selvästi yläkouluun siirryttäessä. Haapalan mukaan yläkoululaisten aktiivisemmat ja viihtyisämmät koulupäivät eivät toteudu pikaratkaisuilla, vaan vaativat aikaa.
– Kannattaa nähdä vaivaa nimenomaan yläkoulujen toimintakulttuurin muuttamiseksi, koska siellä tarve on suurin. Kyse on enemmänkin asenteesta ja luovuudesta kuin rahasta, Haapala sanoo yliopiston tiedotteessa.
Erityishuomiota vaativat myös tytöt, sillä tutkimuskouluissa havaittiin välituntitoiminnan lisäävän liikettä pääosin pojilla. Tyttöjen liikkumista onnistuttiin lisäämään niissä yläkouluissa, joissa tytöille järjestettiin erillistä välituntitoimintaa.
– Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö, että koulussa pojat liikkuvat enemmän kuin tytöt. Tyttöjen toiveet välituntiliikunnalle ovat usein erilaisia kuin pojilla, ja niiden toteuttamiselle kouluissa kannattaa järjestää erikseen tilaa ja aikaa.
Viihtyvyyteen huomiota
Haapalan mukaan myös vähän liikkuvien ja tukea tarvitsevien oppilaiden toiveet kannattaa huomioida.
Pelkkä liikunnan lisääminen ja edistäminen ei automaattisesti parantanut oppilaiden viihtyvyyttä koulussa, vaan viihtyvyyteen ja sosiaalisiin näkökulmiin tuli kiinnittää huomiota jo liikunnan lisäämistä suunniteltaessa.
– Muun muassa oppilaiden aktiivisempi rooli, myönteisiä vuorovaikutussuhteita edistävät liikkumismahdollisuudet sekä koulun aikuisten osallistuminen ja toimiminen roolimalleina tukevat viihtyvyyden rakentamista.