Kirjailija, dramaturgi Jukka Viikilän olo on epätodellinen. Hän on saanut tietää voittaneensa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon esikoisromaanillaan Akvarelleja Engelin kaupungista.
Palkintoa seuraava hulina on yllättänyt 43-vuotiaan kirjailijan.
– Olen varma, että kun pääsen kotiin rauhoittumaan, palkinto alkaa tuntua vielä paremmalta.
30 000 euron palkinto tuo taloudellista turvaa. Samalla Viikilä kokee sen positiiviseksi palautteeksi.
– Ei niin että kirjoittaisin saadakseni huomiota, mutta kyllä lukijat ovat tärkeitä.
Ilonsakin keskellä Viikilä pohtii, että palkinto on kirjailijoiden kannalta ristiriitainen asia. Se tuo kirjaa näkyville, mutta kirjailijoille kilpailuttaminen ei välttämättä ole miellyttävää.
– Se voi jopa hetkellisesti vähentää kirjoitusmotivaatiota, kun joutuu tahtomattaan tällaiseen kilpailutukseen.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
"Tätä oli mahtava kirjoittaa"
Viikilän perheeseen kuuluvat vaimo ja tytär. Kirjailija on luvannut vaimolle, että tämä saa päättää palkintorahojen käytöstä. Näin siksi, että hän aikanaan vastasi pääosin perheen taloudesta, kun mies opiskeli ja kirjoitti.
Koulutukseltaan Viikilä on dramaturgi. Hän on aiemmin julkaissut kaksi runokokoelmaa sekä kaunokirjallisen Ensyklopedian yhdessä Janne Nummelan ja Tommi Nuopposen kanssa.
Tuorein, Finlandia-palkittu teos kertoo arkkitehti Carl Ludvig Engelistä. Kuvitteellisessa päiväkirjassaan saksalaisarkkitehti näkee piirtämiensä rakennusten pikku hiljaa nousevan Helsingin Senaatintorin ympärille. Vuodesta 1816 vuoteen 1840 ulottuvissa merkinnöissä paljon tilaa saavat myös vaimo Charlotte ja sairaalloinen Emilie-tytär.
Romaanista paistaa kirjoittajan rakkaus Helsinkiin.
– Tätä oli mahtava kirjoittaa, tämä on sellainen oodi kotikaupungille, sanoo ikänsä pääkaupunkiseudulla asunut Viikilä.
Engelin hahmo jätti tilaa kuvittelulle
Idea kirjaan lähti kuunnelmasta, jonka Yle tilasi Viikilältä vuonna 2012. Engel oli yksi kuunnelman henkilöistä.
Viikilä sanoo, että Engelistä henkilönä tiedetään vain vähän.
– Minun kaltaiselleni kirjailijalle se on vapauttavaa. Se jättää paljon tilaa kuvittelulle.
Viikilä pyrki siihen, että historialliset faktat ovat kohdallaan. Mielikuvitus tuli mukaan arkkitehdin sisäisissä pohdinnoissa.
Joitakin viitteitä Engelin persoonaan Viikilä sai muun muassa kirjeistä, joita Engel kirjoitti saksalaiselle ystävälleen. Materiaalista käy ilmi lämmin suhtautuminen tyttäreen ja toisaalta ikävä Berliiniin. Engel koki, ettei saanut riittävästi tunnustusta työstään, koska oli syrjässä esimerkiksi Berliinistä.
Jatkoa tekeillä
Romaanin teemoista voi löytää selkeitä yhtymäkohtia nykyisyyteen, vaikka Viikilä ei pyrkinytkään siihen, että kuvaisi omaa aikaamme historian kautta.
Kirja on tarina maahanmuuttajasta, jonka kotoutuminen ei onnistu. Tuttua ovat työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat ja siitä seuraavat syyllisyyden tunteet.
– Kaikki Engelin ongelmat ovat täysin tätä päivää.
Kirjoittajalla on tekeillä romaanille jo eräänlainen jatko-osa. Kirjoja yhdistää aihe eli Helsingin uudistaminen ja sen suunnittelija. Uusi teos sijoittuu 1960-luvun lopulle, jolloin Helsingissä suunniteltiin historiallisen keskustan läpi kulkevaa moottoritietä.
– Luojan kiitos, suunnitelma ei toteutunut.