Vaarallisista vangeista lähes puolet uusii väkivaltarikoksen: "Heidän joukossaan on paljon nuoria, syrjäytyneitä miehiä, jotka ovat hyvin impulsiivisia"

– Hovioikeus painottaa ensisijaisesti tuomion pituutta. Jos ihminen on suorittanut tuomiota jo 14-16 vuotta, niin melkein teosta riippumatta hovioikeus vapauttaa hänet. Keskeinen kriteeri vapauttamispäätöstä tehtäessä näyttää olevan aika, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Alo Jüriloo sanoo.

Jüriloo rauhoittelee kuitenkin ihmisiä, että vaaralliseksi arvioidut vangit uusivat rikoksia vähemmän kuin pelätään.

– Heidän joukossaan on paljon nuoria, syrjäytyneitä, asunnottomia, työttömiä miehiä, jotka ovat hyvin impulsiivisia ja jotka käyttävät päihteitä. Vaarallisin ryhmä on nämä henkilöt, jotka on todettu vaarallisiksi ja määrätty istumaan tuomio päivästä päivään.

Elinkautisvangit uusivat muita harvemmin

Yllättävää kyllä, murhista elinkautiseen vankeuteen tuomitut rikolliset uusivat rikoksia harvemmin kuin muut. Elinkautisvankien uusimisprosentti on vain noin 20, mikä on selvästi alhaisempi kuin muiden vankien.

Suomessa on yli 200 elinkautistuomiota istuvaa vankia.

– Se, että elinkautisvanki tekee uuden murhan, on erittäin harvinaista. Aivan olennainen tekijä uusimisriskin vähenemisessä on ikä. Ikä rauhoittaa ihmistä.

Noin 60 prosenttia vangeista ei tee uusia rikoksia ensimmäisen tuomion jälkeen. Niiden henkilöiden uusimisprosentti on sen sijaan korkea, jotka jäävät rikoskierteeseen.

Vaarallisin ryhmä ovat vankilassa koko tuomiota suorittavat vangit, jotka ovat päätyneet rikoskierteeseen. Vaarallisiksi arvioituja koko tuomiota suorittavia vankeja on Suomessa vain noin kolmisenkymmentä.

Muodostavat riskin ympäristölle

Suomessa tehdään vuosittain noin 50 vaarallisuusarviota. Lisäksi vankiloissa tehdään suppeampia riskiarviointeja.

Vaarallisuus on juridinen, ei lääketieteellinen käsite. Oikeuspsykiatrisessa arviossa henkilön riskiä syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen arvioidaan kolmiportaisella asteikolla.

– Vaarallisten vankien joukossa on erilaisia persoonallisuushäiriöitä ja vakavasti luonnehäiriöisiä ihmisiä, jotka eivät halua muutosta, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma sanoo.

– On todettava, että kaikkein vaarallisimmat henkilöt muodostavat suuren riskin ympäristölle. Heitä on vähän, mutta näen silti ongelmaksi sen, että sellaisia henkilöitä päädytään päästämään vapaaksi, joiden riski uusintarikokseen on erittäin korkea, Lauerma toteaa.

Pitempi koevapausaika

Jüriloo toivoo, että vaarallisiksi arvioiduille vangeille annettaisiin enemmän tukea heidän vapauduttaan.

– Olisi hirmu hyvä, että vaaralliseksi todetuille ihmisille voitaisiin tarjota enemmän tukea ja valvontaa, se tavallaan puuttuu nykyään. Koevapausaika ja tuen tarjoaminen voisi olla erilaista heille kuin vangeille yleisesti ottaen.

– Koevapausaika pitäisi esimerkiksi olla pitempi kuin nykyinen 3-6 kuukautta. Se on hyvin lyhyt aika jos ajatellaan, että vapautetaan hyvin pitkän ajan jälkeen ihminen, jolla ajatellaan olevan hyvin korkea uusimisriski, Jüriloo sanoo.