Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriaisen mukaan sarjakuristaja Michael Penttilän tapaus näyttää, että suomalaista oikeusjärjestelmää vaarallisten vankien osalta pitää kehittää.
Useista henki- ja väkivaltarikoksista aiemmin vankeustuomioita istunut Penttilä sai tänään Helsingin käräjäoikeudessa jälleen tuomion henkirikoksesta, tällä kertaa murhasta. Penttilä tuomittiin ensimmäistä kertaa elinkautiseen vankeuteen.
Penttilä on tehnyt useita tappoja. Ehdonalaiseen päästyään hän on uusinut teon.
Minne laittaa vaarallinen ihminen?
Utriaisen mukaan ongelman ydin on se, että Suomessa ei ole enää pakkolaitosta, johon ihminen voitaisiin määrätä vaarallisuuden perusteella, vaikka nämä eivät olisi syyntakeettomia.
– Ongelma on lähinnä se, että meillä voidaan todeta ihminen vaaralliseksi, mutta syyntakeiseksi, Utriainen kertoo.
Utriaisen mukaan meillä on siis joukko ihmisiä, jotka eivät joudu tahdosta riippumattomaan hoitoon, mutta ovat silti vaarallisia muille ihmisille.
– Systeemi mahdollistaa sen, että pari kolme ihmistä ehtii kuolla. Varmaan pitäisi miettiä, mitä tässä olisi syytä tehdä, Utriainen toteaa.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
0:45
Kukaan ei ottanut koppia entisistä pakkolaitosvangeista
Utriainen kertoo, että vielä vuonna 2005 Suomessa oli pakkolaitosvankeja, jotka oli eristetty määräämättömäksi ajaksi. Näiden vaarallisiksi katsottujen henkilöiden määrä oli noin 5–10.
Kun pakkolaitosjärjestelmästä luovuttiin, ajateltiin tämän pienen henkilömäärän päätyvän mielenterveyspuolelle. Määritelmäerojen vuoksi tämä ryhmä ei kuitenkaan päätynyt kummallekaan osapuolelle: he eivät olleet hoidettavissa mielenterveyspuolella, mutta olivat jo tuomionsa istuneet.
Nykyään yhteiskunnalta puuttuu Utriaisen mukaan keinot "pitää tällaiset henkilöt hanskassa".
– Ei voida katsoa, että ihmisten pitää ottaa riski, että tällaisen henkilö sattuu naapuriin. Tämä pitäisi lainsäädännöllä ratkaista, Utriainen katsoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
3:01
Elinkautisesta voi vapautua
Utrianen kertoo, että elinkautisen vankeusrangaistuksen saanut pysyy kaltereiden takana vähintään 12 vuotta. Sen jälkeen hän voi alkaa hakea ehdonalaiseen vapauteen.
Ehdonalaiseen hakemisen yhteydessä vangista tehdään vaarallisuusarvio, ja Helsingin hovioikeus arvioi, onko perusteet riittävät päästää henkilö ehdonalaiseen.
Utriaisen huolena on, että hovioikeudessa näitä ehdonalaiseen vapauttamisia käsitellään ikään kuin määräaikaisena vankeusrangaistuksena.
– Keksitään perusteluja päästää ehdonalaiseen vapauteen, joita ovat esimerkiksi opiskelu, työ, asunto ja kontaktit perheeseen. Ongelma on se, että ihminen voi käyttäytyä hyvin laitoksessa, mutta vapaana käyttäytyminen muuttuu.
Utriainen pohtiikin, ovatko juristit oikeudessa oikeita ihmisiä arvioimaan ihmisten riskiä syyllistyä rikokseen tulevaisuudessa.
– Pitää tehdä ennuste ihmisen tulevasta käytöksestä, kun yleensä arvioidaan mitä ihminen on ennen tehnyt.
Hän nostaakin esille, pitäisikö vastuu ehdonalaiseen vapauteen päättämisestä kuulua esimerkiksi oikeuspsykiatreille, joille tällaisten henkilöiden kohtaaminen ja arviointi on tavanomaista. Juristille se on Utriaisen mukaan vaikeaa.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
1:58
Kuka hoitaa, etteivät "tällaiset ihmiset kulje vapaana"
Utriainen toivoo, että mielenterveyslain uudistuksessa otettaisiin kantaa niin vaarallisiin syyntakeisiin rikoksen tekijöihin kuin ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen.
– Selvästi näinä vuosikymmeninä katsotaan, miten nämä ihmiset hanskataan. Jotain tälle pitää tehdä, Utriainen toteaa.
– Onko se oikeussektori vai mielenterveyspuoli joka hoitaa, että tällaiset ihmiset eivät kulje vapaana, hän kysyy.