Uutuuskirja: Marinin esikunta yritti vähentää presidentin valtaa Nato-asioissa – hanke kaatui Sauli Niinistön vastaiskuun

Risto Uimosen kirja "Sauli Niinistö – suomalaisten presidentti" on jo kolmas Uimosen kirjoittama kirja Sauli Niinistön urasta. Siinä uusinta tietoa tulee Ukrainan sodasta ja Suomen sekä Ruotsin Nato-jäsenyyden vaiheista.

Mitään järisyttävän uutta tietoa kirja ei asioita seuranneille tuo, mutta se antaa hyvän yleiskuvan Venäjän presidentti Vladimir Putinin aloittaman Ukrainan sodan vaikutuksista suomalaisten puolueiden ja presidentti Sauli Niinistön mielenmuutoksesta Suomen Nato-jäsenyyteen.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on syksyllä 2022 ja keväällä 2023 vähälle huomiolle jäänyt yritys lisätä pääministerin ulkopoliittisten avustajien määrää. 

Taustalla oli pääministerin kanslian pyrkimys muuttaa valtioneuvoston kanslian ja Tasavallan presidentin valtasuhteita NATO-asioissa.

Yrittikö pääministerin kanslia horjuttaa presidentin valtaa?

Presidentti Niinistö nosti asian esiin STT:n haastattelussa helmikuussa 2023. Koko syksyn 2022 oli presidentin mielestä esitetty sellaisia näkemyksiä, "joiden myötä presidentinvaltaoikeuksia olisi huomattavasti horjutettu".

Niinistön mukaan perustuslakia olisi pitänyt muuttaa, jos niin haluttaisiin tehdä. 

– Sitä vastaan ei asetuksilla ja mielikuvilla voi toimia, oli Niinistö todennut.

Niinistön murahdus jäi julkisuudessa vähälle huomiolle, koska hän ei sitä tarkemmin avannut.

Taustalla oli Uimosen kirjan mukaan pääministeri Sanna Marinin (sd.) esikunnan pyrkimys vahvistaa pääministerin asemaa ulkopolitiikan johtajana. Samalla myös valtioneuvoston kanslian asema olisi vahvistunut.

Uimonen nimeää hankkeen puuhamiehiksi Marinin poliittisen valtiosihteerin Henrik Haapajärven, pääministerin EU-neuvonantajan Lauri Voionmaan ja alivaltiosihteeri Timo Lankisen.

Kuka vastaa Nato-asioiden valmistelusta?

Valtioneuvoston kanslialla oli halua muuttaa ulkopoliittisen vallan käyttöä siirtämällä valmisteluvaltaa ulko- ja puolustusministeriöiltä itselleen eli pääministerin kanslialle. Se olisi vähentänyt presidentin ja valtioneuvoston yhteistoimintaelimen tp-utvan keskeistä roolia päätöksenteossa.

Valtioneuvoston kansliassa väläyteltiin jopa Nato-sihteeristön perustamista ja erillistä Nato-ministerivaliokuntaa.

Niinistö, ulko- ja puolustusministeriö sekä presidentin kanslia vastustivat muutoksia. Nato kun keskittyy vain ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, eikä Nato järjestä muita kuin ulko- ja puolustusministereiden kokouksia.

Nykykäytännön edustajien mukaan pääministeri saa kaikki haluamansa tiedot tp-utvassa sekä ulko- ja puolustusministeriöiltä, joiden johdolla valmistelu tapahtuu.

Lusikka kauniiseen käteen ja Niinistö Natoon

Lopulta valtioneuvoston kanslia otti lusikan kauniiseen käteen ja presidentin sekä vastuuministeriöiden kanta voitti.

Pääministeri Marin ei asiaa juuri pitänyt esillä. Hän tyytyi kommentoimaan, että päätös pääministerin uusista avustajista voidaan lykätä seuraavalle hallitukselle. Uimosen mukaan Marinin rooli hänen kansliansa operaatiossa on jäänyt hämäräksi.

Niinistö puolestaan totesi televisiohaastattelussa, ettei Nato vaikuta presidentin valtaoikeuksiin mitenkään, koska myös eduskunnan perustuslakivaliokunta oli antanut asiasta valittua käytäntöä tukevan lausunnon.

Presidentti siis edustaa Suomea ja johtaa Suomen valtuuskuntaa Naton huippukokouksissa.

Käytännössä kiistan voitto oli kuitenkin presidentti-ylipäällikkö-instituution voitto. EU-politiikka on edelleen pääministerin käsissä, mutta kovan turvallisuuden Nato ainakin julkisuuspelissä presidentin heiniä.

Parhaimmillaan se kannustaa valtiojohtoa saumattomaan yhteistyöhön yhteistoimintaelin tp-utvassa. Pahimmillaan pulmat voivat syntyä äärimmäisistä henkilöeroista. 

Vaaraa vähentää se, että valmistelu EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tehdään Suomessa kaikissa asioissa laajalla pohjalla.