Kuvassa ei kuitenkaan näy kenenkään käsi vaan kyseessä on tähtien muodostusalue CG4.
NSF NOIRLab eli Yhdysvaltain kansallinen maanpäällisen, yöllisen optisen tähtitieteen keskus on julkaissut pimeän energian kamerallaan ottamansa uuden kuvan syvällä avaruudessa näkyvästä kädestä, jolle asiantuntijat ovat antaneet nimeksi leikkisästi "jumalan käsi".
Yhdysvaltalainen yöllisen optisen tähtitieteen keskus on julkaissut kuvamateriaalia noin 1 300 valovuoden päästä Puppiksen tähdistössä näkyvästä aavemaisesta kädestä, joka näyttää nousevan tähtien välisestä aineesta ja kurottautuvan kohti kosmosta, kertoo CNN.
Kuvassa näkyvä punaisena hohtava koura on nimetty leikkisästi "jumalan kädeksi", mutta kyseessä on tähtien muodostusalue CG4.NSF NOIRLab
Kuvan on ottanut kamera, joka on asennettu Víctor M. Blancon, neljämetriseen teleskooppiin chileläisessä observatoriossa, kertoo NSF NOIRLab.
Kuvassa ei kuitenkaan näy kenenkään käsi vaan kyseessä on tähtien muodostusalue CG4. Se on yksi monista Linnunradassa esiintyvistä kohdista, joita kutsutaan kometaarisiksi globuleiksi, koska niiden muoto on samanlainen kuin pyrstötähdillä.
Kometaariset globulit ovat eräänlaista tummaa sumua, kosmisia pilviä, jotka ovat täynnä tiheää kaasua ja pölyä. Niitä ympäröi kuuma, energinen materiaali, kertoo NSF NOIRLab.
Kometaariset globulit ovat ainutlaatuisia, koska niillä on pitkät pyrstöt, kuten pyrstötähdillä eli komeetoilla, mutta muuta samaa komeettojen kanssa niillä ei ole.
Tutkijoiden on historiassa ollut vaikea havaita näitä himmeitä pilviä, mutta nyt käytössä olevissa pimeän energian kameroissa on kuitenkin erityinen suodatin, joka voi havaita CG 4:n ulkoreunassa ja päässä ionisoidun vedyn lähettämää himmeän punaista hehkua.
Vety tuottaa kuvassa näkyvän punaisen hohteen vasta, kun siihen on osunut läheisten kuumien, massiivisten tähtien säteily.
Valitettavasti sama säteily, joka mahdollistaa kometaaristen globulien näkymisen teleskooppikuvissa, myös tuhoaa globulin pään ajan saatossa.
Kometaaristen globulien syntysyyt edelleen arvoitus
Tähtitieteilijät eivät vieläkään tiedä kuinka komeetaariset globulit syntyvät niin erottuvissa rakenteissa, kertoo CNN.
Tähtitieteilijöiden mielestä on kuitenkin olemassa pari mahdollista tapaa, joilla globulukset voivat muodostaa erottuvia, komeetan kaltaisia muotojaan.
Ne ovat saattaneet esimerkiksi joskus olla pyöreän muotoisia sumuja, kuten Lyyran rengassumu, joita supernova on hajottanut ajan myötä.
Tämä ote esittää lähikuvaa CG 4:stä, joka näyttää ahmivan reunakierteisen galaksin ESO 257-19 (PGC 21338). Todellisuudessa galaksi ESO 257-19 on yli sata miljoonaa valovuotta CG 4:n takana ja näyttää olevan lähellä vain sattumanvaraisen kohdistuksen vuoksi.NSF NOIRLab
Toinen teoria globuluksien synnystä on se, että ne ovat seurausta läheisistä kuumista, massiivisista tähdistä vapautuvista tuulista ja säteilystä, kertoo CNN.
Tähtitieteilijät uskovat kuitenkin, että tähdet saattavat olla perimmäinen syy globuluksien syntyyn, koska kaikilla kometaarisilla globuleilla on pyrstöt, jotka osoittavat poispäin emissiosumun keskuudesta. Emissiosumu on tähtienvälinen kaasupilvi.
Sumun keskellä puolestaan on supernovajäänne sekä pulsari eli nopeasti pyörivä neutronitähti, joka muodostui, kun paljon suurempi tähti romahti ja räjähti, mikä vahvistaisi teoriaa siitä, että globuluksien syntyyn vaikuttavat juurikin tähdet.
