Vapaaehtoisvoimin toimivat tutkijalautakunnat tutkivat joka ikisen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden. Tutkijakonkari on nähnyt, kuinka turvavyöpakko ja autojen kehittynyt turvatekniikka ovat vähentäneet liikennekuolemia, mutta tekniset edistysaskeleet eivät ole muuttaneet useimpien onnettomuuksien perimmäistä syytä.
Liikenneturvallisuus on vuosikymmenten varrella parantunut merkittävästi, mutta Suomen hallituksen tavoitteeseen – nolla liikennekuolemaa vuoteen 2050 mennessä – on vielä paljon matkaa. Tätä nykyä Suomen tieliikenteessä menehtyy hieman yli 200 ihmistä vuosittain.
Ajat olivat hyvin toisenlaiset vuonna 1972, jolloin ajoneuvokatsastaja Kalevi Laine nimitettiin Pohjanmaan alueen liikenneonnettomuuksien tutkimuslautakuntaan. Tuolloin henkensä menetti tien päällä vuosittain yli tuhat suomalaista.
Laine kertoo Onnettomuustietoinstituutti OTI:n tiedotteessa omasta työstään tutkijalautakunnassa, jonka tehtävänä on hankkia perusteellista tietoa onnettomuuksien syistä ja taustalla vaikuttaneista tekijöistä.
Lue myös: Suomessa on tutkittu vapaaehtoisvoimin yli 15 000 kuolonkolaria – toiminnan alkuvuodet olivat synkät
"Esson baarissa on usein ne suurimmat asiantuntijat"
Laine on ollut mukana 50 vuoden aikana noin 800 kuolemaan johtaneen onnettomuuden tutkinnassa. Moni asia on vuosien saatossa mennyt parempaan päin.
– 1970-luvulla autoihin tuli turvavyöt ja niiden käyttöpakko. Lisäksi talvirenkaat tulivat pakollisiksi, ja se kaikki on parantanut oleellisesti liikenneturvallisuutta. Myös autojen korirakenteeseen on tullut turvallisuutta tuovia muutoksia.
Laineen mukaan ehdottomasti suurin kehitys on tapahtunut nimenomaan autoissa.
– Jos voisin johonkin asiaan vaikuttaa, niin se olisi autokannan uudistaminen. On selviö, että uudet autot ovat turvallisempia. Mutta aika harvoin autosta löytyy syy onnettomuuteen, suurin syy on selkänojan ja ratin välissä, Laine painottaa.
Laineen on pitänyt "salapoliisityössä" ennen kaikkea uteliaisuus.
– Tykkään ratkoa ongelmia, ja onnettomuustutkinnassa kiinnostaa totuuden selvittäminen. Esson baarissa on usein ne suurimmat asiantuntijat, mutta heidän tarinansa eivät aina pidä paikkansa, Laine sanoo.
– Sen sijaan lautakunnassa pyritään huomioimaan ja käsittelemään kaikki mahdolliset vaihtoehdot, hän jatkaa.
Lue myös: Onnettomuustutkija Tapio varoittaa autoilijoita: Harmittoman näköinen "lärpykkä" liitetty ainakin kahteen kuolonkolariin
Turma-autojen renkaat usein huonossa kunnossa
Laineen tehtävänä on tarkastaa Pohjanmaan alueella tapahtuneissa kolareissa olleet ajoneuvot ja yrittää selvittää, onko onnettomuuden taustalla ollut esimerkiksi tekninen vika tai ajoneuvon huono kunto.
– Ajoneuvoista selvitetään jarrujen kunto sekä se, toimiiko ohjaus. Lisäksi tarkastan rengaspaineet ja urasyvyyden, ja arvioin, onko renkaiden kunto ollut keliin sopiva. Yleisin autoon liittyvä ongelma on renkaissa, eli ne ovat olosuhteisiin nähden huonot. Katson tarkkaan myös valot sekä selvitän, ovatko turvalaitteet olleet käytössä ja toimineet niin kuin pitää, Laine luettelee tiedotteessa.
Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on yhteensä noin 250 asiantuntijaa ajoneuvotekniikan lisäksi poliisista sekä lääketieteen, tienpidon ja käyttäytymistieteen aloilta. Lautakunnat toimivat OTI:n alaisuudessa, mutta se ei puutu niiden riippumattomaan työskentelyyn.
Lautakuntien tehtävänä on tutkia onnettomuuden kulku, olosuhteet, riskitekijät sekä seuraukset, mutta ne eivät ota kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin.
Lohtua myös omaisille
Vaikka onnettomuustutkinnan keskeisin tavoite on liikenneturvallisuuden parantaminen, on tapahtumien syiden selvittäminen tärkeää myös uhrien omaisten vuoksi.
Erityisen hyvin Laineen mieleen on jäänyt tapaus, jossa henkilöauto oli ajautunut kuorma-auton eteen. Tie oli suora, ja onnettomuus tapahtui kesäkelillä keskellä päivää. Vaikka tällaiset onnettomuudet saattavat monesti olla tahallisia, arveltiin tällä kertaa, että tapahtuneelle saattoi olla jokin muukin selitys.
Laine huomasi turma-autoa tutkiessaan, että moottorin kyljestä oli irronnut pala, ja sieltä pilkisti kiertokangen pää.
– Ei tuntunut loogiselta, että tällainen vika olisi syntynyt kolarissa, hän muistelee vuosikymmenten takaista tutkintaa.
Laine sanoo moottorin kyljestä puuttuneen palan löytyneen noin 50 metriä ennen onnettomuuspaikkaa. Tutkimuksessa tultiin tulokseen, että kuljettaja oli säikähtänyt kiertokangen pään aiheuttamaa kolinaa ja tehnyt sen seurauksena kohtalokkaan ajovirheen.
– Uskon, että omaisille oli suuri helpotus tietää, ettei teko [nokkakolari] ollut tahallinen, Laine muistelee.