Harri on työskennellyt vapaaehtoisena 600 onnettomuuspaikalla – jos hän saisi päättää, tulisi autoihin mullistava varuste

1:20
Paltamossa sattuneessa tasoristeysturmassa kuoli elokuun lopulla kaksi ihmistä.

Suomessa kuolee liikenneonnettomuuksissa vuosittain 200 ihmistä. Onnettomuuksien torjumiseksi on tärkeää selvittää niiden taustatekijät mahdollisimman tarkasti, ja siksi jokainen kuolemaan johtanut tieliikenneonnettomuus tutkitaan.

Aina, kun Suomessa joku kuolee tieliikenneonnettomuudessa, hälytetään paikalle liikenneonnettomuuksien tutkintalautakunta. Hälytys ei katso kelloa tai kalenteria, vaan matkaan lähdetään niin yöllä kuin juhlapyhinäkin.

Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 300 jäsentä. He ovat vapaaehtoisia, jotka tutkivat onnettomuuksia oman työnsä ohella. Heillä on oikeus suorittaa tutkimuksia ja tarkastaa ajoneuvoja onnettomuuspaikalla sekä saada tietoja viranomaisilta onnettomuuden taustojen selvittämiseksi.

Lautakuntien työtä koordinoi Onnettomuustietoinstituutti OTI, joka myös hallinnoi onnettomuustilastoja.

Kuolemaan johtaneita moottoriajoneuvo-onnettomuuksia tapahtui 148 vuonna 2020, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 154. Moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa kuoli viime vuonna 163 henkilöä. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä menehtyi 40, kun vuonna 2019 menehtyneitä oli 31.

Näin onnettomuustutkinta etenee

Mikkeliläinen insinööri Harri Hyytiäinen kuuluu Etelä-Savon tutkintalautakuntaan ajoneuvoteknisenä jäsenenä. Hänellä on kokemusta lautakuntatyöstä peräti 40 vuoden ajalta. Vuosikymmenten varrelle on kertynyt kuutisensataa tutkittua onnettomuutta.

Harri kertoo OTI:n tiedotteessa, että tutkinta onnettomuuspaikalla pyritään aloittamaan aina niin nopeasti kuin mahdollista. Tutkinnassa ovat niin onnettomuuden kulku, olosuhteet, seuraukset kuin onnettomuuteen vaikuttaneet riskitekijätkin.

Hän kertoo, että onnettomuuspaikalla lautakuntaan kuuluva poliisijäsen antaa ensin yleiskuvauksen tapahtumista. Hänen tehtävänään on kuvata onnettomuudessa osallisena olleet ajoneuvot ja niihin tulleet jäljet mahdollisimman tarkasti.

– Kirjaan muistiin ajoneuvon tiedot ja vauriot sekä sen, toimivatko laitteet vielä. Lisäksi arvioin ja mittaan ajoneuvossa olevia onnettomuusjälkiä ja tutkin esimerkiksi valot, jarrut, renkaat ja hallintalaitteet. Ylipäätään yritän saada selville, onko ajoneuvossa joku seikka tai vika, joka johti onnettomuuteen. Raskaassa kalustossa tutkin ajoneuvon ajopiirturin eli digipiirturin tai piirturikiekon.

Tutkinta etenee Harrin mukaan usein poissulkemalla eri asioita. Työ jatkuu usein vielä korjaamolla tai varikolla, jonne ajoneuvo kolarin jälkeen viedään. Tutkinta ei kuitenkaan pääty siihen, kun ajoneuvo on tarkastettu.

– Ajoneuvon tutkinta kestää yleensä muutaman tunnin, mutta kerätyn datan tallentamiseen menee tuplasti aikaa. Tiedot talletetaan aina samassa muodossa, mahdollisimman tarkasti ja yksiselitteisesti. Nykyään tutkittavia asioita on enemmän kuin aiemmin, mikä parantaa liikenneturvallisuustyön tasoa, Harri kertoo.

Tutkinnan pohjalta tehtävässä selostuksessa lautakunta antaa liikenneturvallisuutta parantavia ehdotuksia. Tutkinnasta kertynyttä dataa hyödynnetään liikenneturvallisuustyössä sekä lainsäädännön että käytännön toimenpiteiden tasolla. Syyllisyys- tai korvauskysymyksiin sen sijaan ei oteta kantaa.

Nykyteknologiassa sekä hyviä että vähemmän hyviä puolia

Vaikka ajoneuvot eivät olleet aiemmin niin turvallisia kuin nyt, ja kolarissa auton kori saattoi mennä hyvinkin pahasti kasaan, aiheuttaa uusi teknologia myös päänvaivaa tutkijoille. 

Esimerkiksi laukeamaton turvatyyny täytyy ottaa huomioon, ettei se laukea tutkintaa tehdessä. Lisäksi sähkö- ja hybridiautot on tehtävä virrattomiksi ja jännitteettömiksi ennen tutkinnan aloittamista. 

– Ajoneuvoissa on nykyään paljon kaikenlaisia teknisiä järjestelmiä, joiden tuottamaa tietoa voidaan joistakin ajoneuvoista onnettomuustutkintaan lukea ja hyödyntää. Valmistajilla voi olla onnettomuudessa olleista autoista kuitenkin enemmän tietoa kuin meillä, hän arvelee.

Liikenneonnettomuuksissa kuolee Suomessa yli 200 ihmistä joka vuosi. Liikenneturvallisuustyön nollavision mukaisena tavoitteena on, että liikenteessä ei sattuisi yhtään kohtalokasta onnettomuutta. Harri peräänkuuluttaa malttia ja laittaa toivonsa kehittyvään teknologiaan.

– Toivoisin, että ihmisten asenteet paranisivat liikenteessä – että maltettaisi pitää turvavälit ja ottaa toiset huomioon. Jos voisin toteuttaa yhden konkreettisen asian, jolla turvallisuutta voisi parantaa, niin lisäisin kaikkiin autoihin sensorit, jotka estävät ajamisen liian lähellä edeltävää ajoneuvoa, Harri miettii.

Lähde: Onnettomuustietoinstituutti

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja