Eläimet ovat olleet Uma Aaltoselle aina todella tärkeitä. Vuonna 1993 Aaltosella todettiin MS-tauti, jonka yhtenä hoitokeinona ovat toimineet hevoset, vuohet, kissat ja koirat. Eläimet auttavat häntä jaksamaan, ja eläimistä hän saa energiaa, jota hän jakaa mielellään myös muille, kuten vanhuksille.
– Eläinenergia on luonnonvoima. Koira liikuttaa minua, enkä varmaan yksin lähtisi liikkumaan niin paljon, Aaltonen kertoo.
Aaltonen on halunnut jakaa eläimistä koituvan ilon muiden kanssa. Vielä 90-luvun taitteessa terveyskeskuksen vuodeosastolaiset kävivät Aaltosen luona invabussilla, mutta taloustilanteen heikennyttyä visiitit loppuivat. Siitä lähtien Aaltonen on vieraillut lemmikkiensä kanssa niin vanhusten, koululaisten kuin vankienkin luona.
– Eräs sairaanhoitaja keksi, että tuodaan vanhukset maalle tallin pihaan, Aaltonen muistelee.
Eläinten kohtaaminen on ollut monelle vanhukselle hieno hetki, joka on saanut vanhat muistot palautumaan mieleen. Eräs pappa intoutui lauleskelemaan venäjänkielistä lastenlaulua Aaltosen koiranpennulle, vaikka kukaan ei tiennyt hänen olevan syntyperältään naapurista.
– Jos minulla on kivoja, ihmisistä tykkääviä eläimiä, minun täytyy tarjota apua niille, joilla ei ole itsellä mahdollisuutta päästä tapaamaan eläimiä.
