Pitkäaikaistyöttömyys, sairastuminen, läheisen kuolema. Tampereella asuvan Pia Lehtisen, 49, tilanne on esimerkki siitä, että köyhyyden taustalla voi piillä monia syitä.
Paljon käskyjä ja ohjeita, mutta apua minimaalisesti. Vaaliteema. Siloiteltuja tilastoja.
Muun muassa näin Lehtinen kuvailee, miten hänen mielestään köyhistä ihmisistä ja köyhyydestä puhutaan yhteiskunnassa.
– Jotkut kieltävät edelleen sen olemassaolon: sehän on vain rakennellista työttömyyttä, köyhät ovat vain tyhmiä! Todellisuudessa köyhät taistelevat koko ajan olemassaolonsa puolesta, Lehtinen lataa.
Köyhyyteen ajautuminen voi olla monen asian summa.
Lehtinen valmistui vuonna 2017 teologian maisteriksi, mutta sen jälkeen työllistyminen ei ole mennyt nappiin. Pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi taustalla vaikuttavat myös muun muassa hänellä todettu synnynnäinen sairaus sekä isän kuolema.
Lehtinen asuu äitinsä luona lapsuudenkodissaan Tampereella. Lehtisen mukaan hän ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, koska asunto on äidin omistama.
Lehtinen kertoo jakavansa tulojaan ja menojaan äitinsä sekä työttömän veljensä kanssa. Isän kuoleman jälkeen he joutuivat turvautumaan myös ruoka-apuun.
"Olen armollinen itselleni"
Toivonpilkahduksen tuo edessä siintävä työkokeilu. Edessä odottaa kuitenkin myös muun muassa polvileikkaus, josta on tiedossa kuluja.
– Tässä joutuu pohtimaan, voiko mennä leikkaukseen. Paljon pitää suunnitella, mihin rahaansa pistää.
Lehtisen mielestä köyhiä ihmisiä ei pitäisi nähdä yhteiskunnassa pelkkinä tilastoina, vaan tasa-arvoisina olentoina. Yksilön on vaikea iloita, vaikka köyhyyden ilmoitettaisiin vähentyneen prosentilla tai kahdella.
Hänen mielestään on myös ylipäätään erikoista, että ihmistä pidetään tyhmänä vähäisen varallisuuden takia.
Itselleen hän on vastoinkäymisistä huolimatta armollinen.
– Onneksi minulla on hyvä kotikasvatus, että arvostan itseäni. Minusta tuntuu, että asiat selviävät, vaikka välillä ankealta tuntuukin, Lehtinen tuumii.
Köyhyys ei ole vähentynyt
Köyhyyttä voidaan määritellä monin tavoin, mutta yleisimmin Suomessa puhutaan suhteellisesta köyhyydestä.
– Yleisin mittari on pienituloisuusraja, kun henkilön tulot jäävät alle 60 prosentin väestön mediaanitulosta, sanoo erityisasiantuntija Anna Järvinen Suomen sosiaali ja terveys ry:stä.
Suomen köyhyyden vastaisen verkoston (EAPN-Fin) viime viikolla julkaisema Köyhyysvahti-raportti kertoo, että pienituloisten sekä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrää ei ole viime vuosina saatu vähenemään.
Kaikkia koronakriisin vaikutuksia ei ole edes vielä ehtinyt mukaan tilastoihin, joten synkeämpiä lukemia lienee lupa odottaa. Viimeisimmät luvut ovat vuodelta 2019, nekin nousujohteisia.
Poimintoina raportista, esimerkiksi lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt ja pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut.
Köyhät samaan pöytään päättäjien kanssa
Köyhyyttä vastaan toimivat järjestöt (EAPN-Fin, Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto, Työttömien keskusjärjestö) ovat tänään saattaneet köyhyyttä kokeneita ihmisiä ja kansanedustajia samaan pöytään.
Yksi heistä on juuri Pia Lehtinen. Dialogi köyhyyden suitsemiseksi on siis käynnissä, ja hyvä niin.
– Tämä on yksi askel, katsotaan miten käy jatkossa, Lehtinen sanoo.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
6:20
Kapula ei saa hukkua hallituksen vaihtuessa
Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyyttä linjassa YK:n tavoitteiden kanssa.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen (vas.) mukaan Suomessa tulisi olla 100 000 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevaa ihmistä vähemmän vuoteen 2030 mennessä.
Tuoreiden lukujen (2019) mukaan heitä on yli 870 000 – eli lähestulkoon joka kuudes suomalainen.
– On korotettu pieniä perusturvaetuuksia, pieniä eläkkeitä, panostettu kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Selvää on, että seuraavien hallitusten täytyy jatkaa tätä työtä. Erityisesti perusturvan riittämättömyyden hoitamiseen tarvitaan ylivaalikautista sitoutumista, Sarkkinen sanoi tänään Uutisaamussa.
Katso alla olevalta videolta koko Uutisaamun keskustelu aiheesta:
9:14