Ovatko puuhasi päivänvalon kestäviä? Älä tuudittaudu valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Kintereilläsi saattaa seurata vähin äänin yksityisetsivä.
Pitkätakkinen hahmo lymyilee tummissa varjoissa, sikari kädessään… Viihdeteollisuuden yksityisetsivät ovat salaperäisiä sankareita, joiden elämästä ei puutu kauniita naisia ja aseita.
− Todellisuus on varsin erilainen. Yksi suuri virhe on yleinen luulo siitä, että tätä työtä tehdään yksin. Taustalla toimii aina tiimi, ja toimeksiannon lopputulokseen osallistuu monta henkilöä, vuodesta 1974 yksityisetsivänä toiminut Pentti Lintunen kertoo.
Onnistunut keikka ei synny myöskään käden käänteessä.
− Työmme on pitkäjänteistä puurtamista, joka vaatii aina tarkan toimeksiantosuunnitelman. Mikään glamour-homma tässä ei ole kyseessä, Lintunen lisää.
Vaihtelevia keikkoja
Monipuolista yksityisetsivän työ sen sijaan on. Lintuselle pääasiallisen tulonlähteen muodostavat yritysten toimeksiannot.
− Firmassa voi esimerkiksi esiintyä hävikkiä, ja työnantaja haluaa selvittää, missä kohtaa vuoto tapahtuu. Tai työntekijän epäillään harjoittavan salaa kilpailevaa toimintaa.
Yksityisetsivälle on käyttöä myös erilaisissa parisuhteeseen liittyvissä tilanteissa. Epäily kumppanin uskottomuudesta tai luotettavuudesta esimerkiksi ennen avioitumista saa ihmiset liikkeelle.
− Välillä kyse on sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Tällaiset toimeksiannot jätämme sikseen. Pyynnöistä voi heijastua myös kostonhalu. Emme missään nimessä lähde kyttäämään ketään lähestymiskiellon saaneen ihmisen puolesta, Lintunen painottaa.
Taustat eivät kiinnosta
Lintusen työ ei ole sidottu kellonaikoihin. Työtä tehdään tarvittaessa yötä päivää, mutta myös apua on tarjolla. Verkostoituminen onkin tärkeää.
Tutkittavan yksityisyyttä ei rikota missään vaiheessa.
− Yksityisyyttä tulee suojella, mutta mikään ei estä tekemästä julkisella paikalla havaintoja. Seuraan tarvittaessa tutkittavaa ympäri vuorokauden ja jään vaikka seisomaan hänen talonsa ulkopuolelle, Lintunen kuvaa käytännön työtä.
Toisten ihmisen henkilökohtaisiin ongelmiin Lintunen ei lähde puuttumaan. Yksityisetsivän kiinnostus päättyy siihen, kun hän on selvittänyt, puhuuko tutkittava totta vai ei.
− Ennen vuotta 1987 tutkimuksissa joutui menemään paljon pidemmälle. Jos vastapuoli halusi avioeron välittömästi, meidän tuli pystyä osoittamaan oikeudessa näyttöä esimerkiksi pettämisestä.
Tuolloin Lintusen työ oli jatkuvaa julkista todistamista tuomioistuimessa.
− Nyt työskentelytapa on sikäli fiksumpi, että useimmiten pelkkä omista havainnoista kertominen riittää.
Väärä epäily
Syyllinen harvemmin riemastuu, kun hänen toimensa paljastuvat yksityisetsivän kautta. Lintunen ei pelkää siitäkään huolimatta, että hänet on uhattu jopa tappaa.
− En ole kokenut niitä todellisena uhkana, vaan ennemmin inhimillisinä purkauksina. Eräs paljastunut puoliso tuli jopa onnittelemaan oikeudessa siitä, miten huomaamattomasti olin onnistunut seuraamaan häntä.
Hyvin usein epäilty paljastuu syylliseksi, mutta välillä käy myös toisin. Etenkin työyhteisöiden kohdalla Lintuselle tulee hyvä mieli, jos hän pystyy todistamaan väärin perustein epäillyn syyttömäksi.
Mieleen on jäänyt myös muuan isäntämies, joka nukkui unilääkkeiden voimalla talonsa yläkerrassa sikeästi. Hän keksi, että alakerrassa nukkuvan vaimon luona käy öisin joku mies, ja palkkasi Lintusen asialle.
− Päivystin talon ulkopuolella usean yön ajan, eikä siellä ketään käynyt. Kysyin mieheltä, mistä epäilyt juontuvat. Hän sanoi laskeneensa, että jääkaapissa olevien lihapyöryköiden määrä oli aamulla vähentynyt!
Studio55.fi/Jenni Kokkonen