Kuolemanrajakokemuksista kerrotaan ympäri maailman. Selitys kokemuksille saattaa löytyä kuoleman hetkellä kiihtyvästä aivotoiminnasta.
Kuolemanrajakokemukset saattavat olla todellisia niitä kokeneille, ja ne pohjautuvat itse asiassa biologiaan, tutkija Jimo Borjigin Michiganin yliopistosta kertoo yhdysvaltalaisen National Public Radion haastattelussa. Borjiginin tekemän tutkimuksen mukaan heti sydämen pysähdyttyä aivotoiminta nimittäin kiihtyy hetkellisesti.
– Se kaikki todella tapahtuu heidän aivoissaan sydänpysähdyksen aikana.
Lähellä kuolemaa käyneet raportoivat säännöllisesti voimakkaista kokemuksistaan. Usein kuvaillaan esimerkiksi ylitsevuotavaa rauhan ja seesteisyyden tunnetta. Toistuvasti kuvataan myös pimeää tunnelia, jonka lopussa häämöttää kirkas valo. Monet kertovat myös tavanneensa edesmenneitä rakkaitaan.
– Moni heistä (kuolemanrajakokemuksen saaneista) ajattelee, että tama todistaa heidän menneen tosiaankin taivaaseen – ehkä jopa puhuneen jumalalle, Borjigin sanoo.
Borjigin halusi selvittää, tapahtuuko näiden ihmisten aivoissa jotain, joka voisi selittää kokemukset. Hän päätteli, että jos kokemus syntyy aivoissa, siitä on oltava mitattavissa olevia merkkejä aivotoiminnassa. Koska ihmisten tutkiminen tällaisessa tilanteessa olisi hankalaa, käytti tutkimusryhmä rottia.
Tiedemiehet analysoivat rottien aivoja samalla, kun ne lopetettiin. He havaitsivat hetkellisen nousun aivojen aktiivisuudessa sillä aivojen alueella, jonka uskotaan olevan tekemisissä tietoisuuden kanssa. Vaikka koe suoritettiin eläimille, tutkijoiden mukaan tulokset voivat päteä myös ihmisiin.
Tulokset olivat hämmästyttäviä: pian rottien sydänten pysähdyttyä niiden aivotoiminta kiihtyi. Aivot näyttivät menneen ikään kuin ylikierroksille, todistaen ei vain tajunnasta, vaan pikemminkin eräänlaisesta hypertietoisuudesta.
– Havaitsimme jatkuvaa ja kiihtynyttä toimintaa. Sydämen pysähtymistä seuraavien 30 sekunnin aikana mitattavissa oleva tajunnan taso on paljon, paljon korkeampi.
Borjigin kollegoineen uskookin löytäneensä neurologisen pohjan kuolemanrajakokemuksille. Tilan kokeneet potilaat kuvailevat kokemustaan todellisemmaksi kuin todellisuus itse, niin voimakkaaksi, että se usein muuttaa heidän elämänsä.
Borjigin kuitenkin uskoo ilmiön johtuvat tosiasiassa siitä, että aivot menevät hälytystilaan yrittäessään selviytyä ja samaan aikaan pyrkiessään ymmärtämään mitä tapahtuu. Kyseessä olisi siis ikään kuin tavallista intensiivisempi uni. Kuolemanrajakokemus saattaa siis olla aivojen pelastautumisyritysten aikaansaama sivutuote.
Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistu tutkimus on saanut osakseen ylistystä. Jotkut tiedemiehet kuitenkin kyseenalaistavat sen, miten paljon rottien aivotoiminnalla on yhteistä ihmisaivojen kanssa. Siitä, kokevatko rotat tai muut eläimet kuolemanrajakokemuksia, ei nimittäin luonnollisesti ole tietoa.
Borjiginin mukaan rottien ja ihmisten aivot ovat kuitenkin riittävän samankaltaiset jotta voidaan olettaa niiden toimivan samoin kuolemanhetkellä. Hän kuitenkin myöntää, että rottatutkimus on vasta ensimmäinen askel kohti kuolemankokemuksen ymmärtämistä.
Lähde npr.org