Ukrainalle kaikki tuki on tervetullutta, mutta lopputulos on pettymys aiempiin suunnitelmiin ja taistelukentän tarpeisiin nähden, arvioi Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista.
Naton 75-vuotista olemassaoloa juhlistanut Washingtonin huippukokous oli näkökulmasta riippuen enemmän tai vähemmän onnistunut.
Reilun vuoden puolustusliiton jäsenenä olleen Suomen kannalta jännitettävää ei lopulta ollut, koska kaikkien tavoitteiden toteutuminen varmistui jo ennen kokouksen alkamista, sanoo tutkija Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista.
– Maavoimien alaesikunta Suomeen, Suomen siirtyminen Norfolkin (Naton yhteisoperaatiojohtoporras Yhdysvalloissa) alaisuuteen ja liittolaisten räätälöity läsnäolo Suomeen. Nämä ovat kaikki hyvin konkreettisia ja tärkeitä asioista Suomen puolustuksen kannalta, hän luettelee.
Tutkija arvioi hyvän lopputuloksen johtuvat osin siitä, että Suomen puolustus- ja ulkoministeriöiden väki oli "puskenut" asioita eteenpäin jo ennen huippukokousta.
Näin on hänen mukaansa ollut viisasta toimia heti jäsenyyden alkuvaiheessa, kun Suomi on vielä kiinnostuksen kohteena.
– Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän meistä tulee yksi Naton jäsenmaa muiden joukossa ja sitä hankalampaa on edistää omia asioita. Nato on kuitenkin poliittinen liittokunta, jossa kaikilla on omia tavoitteitaan.
Nato viesti pelotteensa vahvistuneen
Washingtonin huippukokouksen julkilausumassa liittolaiset kertovat aikovansa hyödyntää täysimääräisesti Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien mukaan tuomat kyvyt ja integroida uusimmat jäsenmaat Naton suunnitelmiin sekä joukko- ja komentorakenteeseen.