Ukrainalle kaikki tuki on tervetullutta, mutta lopputulos on pettymys aiempiin suunnitelmiin ja taistelukentän tarpeisiin nähden, arvioi Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista.
Naton 75-vuotista olemassaoloa juhlistanut Washingtonin huippukokous oli näkökulmasta riippuen enemmän tai vähemmän onnistunut.
Reilun vuoden puolustusliiton jäsenenä olleen Suomen kannalta jännitettävää ei lopulta ollut, koska kaikkien tavoitteiden toteutuminen varmistui jo ennen kokouksen alkamista, sanoo tutkija Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista.
– Maavoimien alaesikunta Suomeen, Suomen siirtyminen Norfolkin (Naton yhteisoperaatiojohtoporras Yhdysvalloissa) alaisuuteen ja liittolaisten räätälöity läsnäolo Suomeen. Nämä ovat kaikki hyvin konkreettisia ja tärkeitä asioista Suomen puolustuksen kannalta, hän luettelee.
Tutkija arvioi hyvän lopputuloksen johtuvat osin siitä, että Suomen puolustus- ja ulkoministeriöiden väki oli "puskenut" asioita eteenpäin jo ennen huippukokousta.
Näin on hänen mukaansa ollut viisasta toimia heti jäsenyyden alkuvaiheessa, kun Suomi on vielä kiinnostuksen kohteena.
– Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän meistä tulee yksi Naton jäsenmaa muiden joukossa ja sitä hankalampaa on edistää omia asioita. Nato on kuitenkin poliittinen liittokunta, jossa kaikilla on omia tavoitteitaan.
Nato viesti pelotteensa vahvistuneen
Washingtonin huippukokouksen julkilausumassa liittolaiset kertovat aikovansa hyödyntää täysimääräisesti Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien mukaan tuomat kyvyt ja integroida uusimmat jäsenmaat Naton suunnitelmiin sekä joukko- ja komentorakenteeseen.
Tämän jälkeen todetaan vielä erikseen Naton aikovan luoda läsnäolon nimenomaan Suomeen.
Linnainmäen mukaan Ruotsin jääminen tässä yhteydessä mainitsematta kertoo osaltaan naapurimaiden erilaisesta sijainnista – Suomi on etulinjan maa.
– Ruotsissa myös ehkä vielä mietitään, että millaista Nato-läsnäoloa he maahansa haluavat ja tarvitsevat. Tarpeet ovat tietenkin erilaisia kuin Suomessa.
Tutkija allekirjoittaa havainnon selkeästä muutoksesta Suomen suhtautumisessa maahan tuleviin Naton joukkoihin. Jäsenyyttä haettaessa sellaisia ei katsottu tarvittavan, koska Suomen oma puolustus on vahva.
Sittemmin turvallisuustilanne on heikentynyt entisestään Venäjän jatkaessa hyökkäyssotaansa.
– Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon, ja varautuminen on paras keino välttää uhkakuvat, Linnainmäki summaa.
Hänen mukaansa Nato onnistui Washingtonissa liittokuntana viestimään riittävästi pelotteensa vahvistamisesta.
– Pääsihteeri Jens Stoltenberg pääsi kertomaan, että Natolla on nyt noin 500 000 sotilasta eriasteisessa nopeassa valmiudessa, eli liittolaiset ovat myös osoittaneet Natolle joukkoja, eivätkä suunnitelmat ole jääneet vain paperille.
Sadasta miljardista 40:een
Ukraina sai Washingtonista myönteisiä uutisia muun muassa ilmatorjuntajärjestelmistä ja F-16-hävittäjien käyttöönoton edistymisestä.
Myös päätös siirtää Ukrainan sotilaallisen tuen koordinointia Natolle voi parantaa kokonaiskuvaa, koska liittolaisille tulee velvollisuus raportoida antamastaan tuesta Saksaan varta vasten perustettavalle Nato-esikunnalle, Linnainmäki kertoo.
Avun määrän ja ennustettavuuden osalta kunnianhimo laski kuitenkin tuntuvasti alkuperäisistä suunnitelmista.
EU:ssa puhuttiin aiemmin jopa sadan miljardin euron vuotuisesta tuesta, minkä jälkeen pääsihteeri Stoltenberg ehti visioida Ukrainalle 60 miljardin euron monivuotista tukiohjelmaa.
Lopulta päädyttiin "vain" yhdeksi vuodeksi varmuudella sovittuun 40 miljardin tukeen.
– Ukrainalle kaikki apu on tietysti tärkeää, mutta onhan tämä jonkinlainen pettymys verrattuna siihen, mistä lähdettiin liikkeelle ja mitä todelliset tarpeet taistelukentällä ovat.
Hänen mukaansa ei ole edes varmaa, onko kaikki 40 miljardiin sisältyvä tuki uutta apua vai sellaista, jota maat antaisivat Ukrainalle joka tapauksessa.
Georgian Nato-tie katkesi
Ukrainan Nato-jäsenyysnäkymän osalta oli alusta asti selvää, ettei kutsua jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen Washingtonista kuulu.
Ukraina haluaisi jäseneksi mahdollisimman pian, mutta Linnainmäen mukaan jo Suomen ja Ruotsin tapaukset osoittivat, ettei asia ole paljon selvemmissäkään tapauksissa yksinkertainen.
– Jos olisi lähdetty tässä huippukokouksessa avaamaan (Ukrainan) jäsenyysneuvottelut, vaikka asia on hyvin jännitteinen liittolaisten kesken, niin se olisi voinut johtaa kaoottisen tilanteeseen, jossa neuvottelut olisivat jumiutuneet heti kun ne on aloitettu.
Ukraina sai kuitenkin loppujulkilausumaan kirjauksen jäsenyystiensä peruuttamattomuudesta, kun taas aiemmissa Nato-julkilausumissa mainittu Georgian Nato-jäsenyyshaave putosi nyt kokonaan pois.
Georgiassa säädettiin aiemmin tänä vuonna muun muassa mediaan ja kansalaisjärjestöihin kohdistuva venäläistyylinen laki ulkomaista vaikuttamista vastaan.
– Se oli varmasti (Natolta) viesti siitä, että eivät he (georgialaiset) voi ihan mitä tahansa tehdä ja pelata molempiin suuntiin.
Jäänmurtajayhteistyö merkittävä askel
Huomiota herätti myös Nato-kokouksen varsin suorasanainen toteamus siitä, että Kiina myötävaikuttaa merkittävästi Venäjän kykyyn jatkaa sotatoimia Ukrainassa.
Muotoilu kertoo Linnainmäen mukaan siitä, että Natossa on havaittu Kiinan tuen Venäjälle todella lisääntyneen.
Kiina reagoi Naton viestiin hyvin happamasti. Linnainmäen mukaan Nato ja erityisesti sen eurooppalaiset jäsenet joutuvat tasapainoilemaan sen kanssa, ettei Kiinaa ajeta kovalla arvostelulla niin nurkkaan, että se alkaisi suoraan aseistaa Venäjää.
– Sehän olisi meidän kannaltamme tietysti ihan katastrofaalinen tilanne.
Varsinaisen Nato-kokouksen liepeiltä hän nostaa vielä esiin aiesopimuksen Suomen, Yhdysvaltain ja Kanadan kolmenvälisestä jäänmurtoyhteistyöstä.
Kyseessä on merkittävä askel prosessissa, joka lähti alkujaan liikkeelle kysymyksestä, voisiko Suomi myydä jäänmurtajan Yhdysvaltain rannikkovartiostolle.
– Nyt lopputulos on paljon laajempi: puhutaan siitä, miten kaikki kolme maata voisivat skaalata tuotantoaan ja osaamista ylöspäin ja miten voitaisiin keskittää tilauksia ja välttää liian erilaisten tuotteiden valmistaminen.
Linnainmäen mukaan Suomen liittyminen Natoon edesauttoi varmasti kolmenvälisen sopimuksen syntymistä.