Tutkija: Lastensuojelulapset eivät saa mielenterveyspalveluja eivätkä pääse edes jonoon

Kuntaliitossa tulos herättää huolta keskikokoisten ja isojen kuntien osalta. 

– Isompien, useamman kymmenentuhannen asukkaan kuntien kohdalla epäilen, että siellä on palvelujärjestelmän toimivuudessa suuria ongelmia. Joissakin kunnissa lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen hoitoonpääsy mielenterveyspalveluihin saattoi kestää kaksi vuotta. Ja se on kyllä liian pitkä aika, analysoi Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.

"Sijaishuolto psykiatrisen hoidon vaihtoehto"

Kuntaliitto on selvittänyt kuntien lastensuojelun tilaa. Keskeisin ongelma on se, että palvelujärjestelmä työntää asiakkuuksia lastensuojeluun erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden puolelta. 

– Lasten tarvitsemat mielenterveyspalvelut jäävät saamatta ja sitten tapahtuu sitä työntöä terveyspalveluista sijaishuoltoon. Sieltä puuttuu resursseja ja paikkoja. Myös työkäytännöt ovat ongelmallisia. Sijaishuoltoa pidetään lasten psykiatrisen hoidon vaihtoehtona tai jopa ensisijaisena suhteessa terveyspalveluun. Eli sieltä kehotetaan huostaanottoja, jotta voitaisiin antaa mielenterveyspalvelua.

Kuntaliiton asiantuntijan mukaan toiset saavat palvelua vasta kahden vuoden jonotuksen jälkeen, mutta tilanne voi olla surkeampikin. Koska palvelua ei saa, niin ei pistetä edes jonoon. 

– Kyllä olen ihan varma, että se pitää paikkansa. Hoitoonpääsyn seuranta ei tavoita näitä ongelmallisia asiakasryhmiä, kertoo Puustinen-Korhonen.

Mikäli lapsi ei saa tarvitsemaansa mielenterveyspalvelua, miten se vaikuttaa lapseen?

– Jos edellytetään huostaanottoa, jotta saisi mielenterveyspalvelua, lapsi voi joutua aivan väärään paikkaan, jossa hän ei saa hoitoa eikä kuntoutusta ja lapsen tilanne voi huonontua.

– Vaikka siellä vanhemmilla on ongelmia, niin ensisijaisesti pitää hoitaa vanhempia eikä sijoittaa sitä lasta pois. 

Kunnissa positiivinen kierre

Lastensuojelun asiakasmäärät ovat vuosi toisensa jälkeen kasvaneet. Se tarkoittaa myös lisääntyneitä kustannuksia. Samaan aikaan pitäisi säästää. Se ei ole mahdoton yhtälö.

– Kotiin vietäviä palveluja on lisätty. Palveluja viedään kotiin sen sijaan, että vanhemmat lapsineen sijoitettaisiin muualle. Perheet ovat paljon valmiimpia ottamaan vastaan apua kotiin. Se myös säästää kustannuksia. 

Puustinen-Korhonen muistuttaa, että parasta ennaltaehkäisevää palvelua on se, että perhe kohdataan normaaleissa palveluissa.

– On se sitten päivähoidossa, aikuis- tai lastenneuvolassa. Perheen kanssa mietitään yhdessä, mitä tehdään ja mitä apua tarvitaan. Se on kaikkein tehokkainta. Perhettä ei saa juoksuttaa eri paikkoihin.