Helsinkiläinen Tytti Matsinen on saanut hiljattain työpaikan, jossa häntä ei ole syrjitty vaan asiat ovat hyvin. Ihmisoikeusasiantuntijan työssä omakohtainen kokemus vammaisuudesta on hyödyllistä. Työ sisältää myös paljon matkustamista.
– En enää mainitse työhakemuksissa, että minulla on näkövamma. Kun vielä kerroin vammastani työhakemuksessa, en saanut kutsuja haastatteluihin, hän sanoo STT:lle.
Vammaiset kokevat arjessaan edelleen runsaasti syrjintää, ilmenee tuoreesta kyselytutkimuksesta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemän kyselyn vastaajista yli 60 prosenttia kertoo kokeneensa jonkinlaista syrjintää viimeisen vuoden aikana. Yleensä syrjintä liitettiin vammaisuuteen, mutta myös ikään tai terveydentilaan.
Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että vammaisuus asettaa työnhakijan heikompaan asemaan vammattomaan verrattuna silloinkin, kun pätevyys ja taidot ovat samat.
Monet vammaiset haluaisivat mukaan työelämään, mutta sinne pääsy on vaikeaa. Myös työnantajien tiedot erilaisista tuista, joita nämä voivat saada vammaisen työntekijän tueksi, ovat usein vajavaisia.
– Käytännössä jokainen työnantaja tietää miten äitiyslomajärjestelmä toimii, mutta harva tietää millaisia tukimuotoja vammaisten kohdalla on olemassa, Matsinen kertoo.
Byrokratia rasittaa
Kyselytutkimuksen noin 450 vastaajasta liki puolet oli eläkkeellä, vaikka monilla on hyvä koulutus. Yhdenvertaisuusvaltuutetun Kirsi Pimiän mukaan vallitseva normaali on, että vammainen ihminen on työttömänä tai eläkkeellä ja työssäkäyvää vammaista pidetään poikkeuksena.