Ulkomailla syntyneistä 8.- ja 9.-luokkalaisista joka kolmas kertoo kokeneensa fyysistä uhkaa vuoden aikana. Suomalaistaustaisten lasten kohdalla osuus on 16 prosenttia.
Ulkomaalaistaustaisten lasten elämä näyttää monella mittarilla turvattomammalta kuin suomalaistaustaisten lasten. He kohtaavat elämässään erilaista väkivaltaa ja käyttävät päihteitä useammin kuin suomalaisten vanhempien lapset, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemästä vuoden 2023 kouluterveyskyselystä. Ulkomaalaistaustaisella tarkoitetaan tässä yhteydessä lapsia, jotka ovat syntyneet ulkomailla tai joiden vanhemmat ovat syntyneet muualla kuin Suomessa.
Nuorten mielenterveysseuran Yeesin asiantuntija Vanessa Grant ei ole yllättynyt tuloksista.
– Ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat väkivaltaa aika mittavastikin enemmän kuin muuntaustaiset nuoret. He saattavat joutua väkivaltaisiin tilanteisiin myös itsenäisesti. Kaikki tällainen oireilu kumpuaa jostakin, Grant sanoo STT:lle.
Hän lisää, että erot suomalaistaustaisiin lapsiin olisivat vielä jyrkemmät, jos asiaa kysyttäisiin näkyviin vähemmistöihin kuuluvilta lapsilta. Näkyvällä vähemmistöllä tarkoitetaan sitä, että vähemmistöasema tulee ilmi ihmisen ulkonäön perusteella.
– Nämäkään tilastot, jotka nyt jo näyttävät aivan järkyttävältä, eivät vastaa sitä, mikä kokemus on sillä marginaaliosalla, joka on etenkin mustat ja ruskeat nuoret.
Puolet kokenut syrjintää
THL:n kouluterveyskyselyn mukaan ulkomailla syntyneistä 8.- ja 9.-luokkalaisista 32 prosenttia on kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana. Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten osuus on noin 19 prosenttia ja suomalaistaustaisten 16. Syrjintää ulkomaalaistaustaisista lapsista on kokenut noin puolet, kun suomalaistaustaisista joka kolmas.
THL:n kyselyssä ei ole kysytty suoraan rasismista, eli tulokset eivät kerro, mikä osa lasten kokemasta väkivallasta ja syrjinnästä liittyy heidän etniseen taustaansa. Grant kuitenkin sanoo, että tulokset ovat linjassa sen kanssa, mitä hän näkee työssään rasismia kokevien nuorten mielenterveyden parissa. Yeesin vuonna 2022 alkaneen Muudi-hankkeen toimintaan on tähän mennessä osallistunut yli 1 400 nuorta.
Lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta rasistisesta väkivallasta raportoi viime vuoden lopulla myös Etnisten suhteiden neuvottelukunta (Etno).
"Seksualisoitu nuoresta lähtien"
Kouluterveyskyselyn perusteella ulkomaalaistaustaiset lapset joutuvat myös seksuaalisen väkivallan kohteeksi suomalaistaustaisia lapsia useammin. Ulkomailla syntyneistä lapsista joka neljäs oli kokenut seksuaalista väkivaltaa vuoden aikana, Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista lähes 12 prosenttia ja suomalaistaustaisista lapsista vajaa kahdeksan prosenttia.
Grant uskoo, että tulos liittyy mustiin ja ruskeisiin tyttöihin kohdistettuihin seksualisoiviin stereotypioihin, joiden mukaan he olisivat muita kypsempiä tai seksuaalisempia.
– Mustat ja ruskeat tytöt kertovat, että heitä on seksualisoitu jo hyvin, hyvin nuoresta lähtien, huomattavasti nuorempana kuin heidän valkoisia ikätovereitaan.
Myös nuoret miehet ja pojat kohtaavat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa, mutta heidän on Grantin mukaan vaikeampi puhua siitä.
– Siinä on vielä aikamoinen stigma, että voiko mies kokea olonsa ahdistelluksi. Mutta sitäkin tapahtuu todella paljon.
Grant sanoo, että näkyviin vähemmistöihin kuuluvien nuorten kohdalla tuntuu, että heidän koskemattomuutensa ei merkitse ihmisille paljoakaan.
– Fyysinen lääppiminen ja hiusten koskettelu – nämä ihmiset tuskin kohdistaisivat sitä itsensä näköisiin ihmisiin, mutta jostain syystä he kokevat sen oikeudekseen, kun ihminen edustaa erilaista etnistä ryhmää tai ihon väriä. Että ihminen on vapaata riistaa ja häneen saa jotenkin eri tavalla koskea ja kajota.
Rasismia opettajan valta-asemasta
THL:n kouluterveyskyselyn mukaan ulkomaalaistaustaiset lapset kokevat suomalaistaustaisia useammin kiusaamista opettajien taholta. Grantin mukaan ammattikunnassa näkyvät samat ennakkoluulot kuin missä tahansa muussakin. Vaikean tilanteesta tekee opettajan ja lasten välinen valtasuhde, hän sanoo.
Kyse on Grantin mukaan esimerkiksi rasistisen kielen käytöstä, jonka opettaja saattaa verhota taka-ajatukseen, että kertoo lapsille historiasta.
– Nuorten kuvailujen mukaan välillä tuntuu siltä, että se on jopa tahallista ja piikittelevää ja perustuu opettajan ajatukseen sananvapaudesta.
Grant sanoo, että nuorten kertoma opettajien rasistinen käytös liittyy useimmiten käytöksen rajaamiseen. Että tunnilta myöhästyneelle valkoihoiselle lapselle ei sanota mitään, mutta kun nuori itse myöhästyy, hän saa siitä ison sanktion.
– Lapset ovat erittäin haavoittuvassa tilanteessa sen vuoksi, että tähän liittyvät vahvasti valtasuhteet. Jos aikuinen haluaa satuttaa lasta, sen pystyy tekemään hyvinkin helposti.
Myös Etnon raportti kertoi opettajien harjoittamasta rasismista ja siitä, että opettajat eivät puutu rasistiseen kiusaamiseen. Grantin mukaan nuorten kokemus on, että koulussa rasismiin puututaan vasta sitten, kun tilanteeseen liittyy väkivaltaa tai joku itkee.
– Puuttumattomuus aiheuttaa lopulta rasismin normalisoitumista. Se antaa nuorelle kokemuksen, että hän ansaitsee tulla kohdelluksi tällä tavalla.
Toiseuttavat kokemukset kasaantuvat
Jotta rasismia voidaan torjua ja sen seurauksia hoitaa, avainasemassa on ymmärrys rasismin monimuotoisuudesta.
Grant sanoo, että Muudin vertaistukiryhmissä rasismia kokevien nuorten yleinen kysymys on, onko heillä lupa loukkaantua kohtaamastaan käytöksestä tai miksi jokin tilanne on tuonut heille pahan mielen.
Grant sanoo, että vaikka toiseuttavaa kohtelua ei välttämättä tehtäisi tietoisesti tai vihamielisesti, se voi silti satuttaa. Ihmistä ei välttämättä satuta kyseinen tilanne yksin, vaan kipeän siitä tekee toiseuttavien kokemusten kasaantuminen.
– Jos on kokemus, että kohdellaan eriarvoisesti toisiin nähden – oli se motiivi siellä taustalla, mikä hyvänsä – se tunne on aito ja tärkeä.
Grant sanoo, että Muudin ryhmissä nuoret oppivat tunnistamaan rasismia, puhumaan sen vaikutuksista ja kasvattamaan resilienssiään sen suhteen.
– Tämä ei tarkoita, että heidän tarvitsisi oppia sietämään rasismia enemmän kuin aikaisemmin. Mutta kun en voi heille luvata, että se loppuu huomenna, niin ainoa keino taata se, että he pystyvät elämään tasavertaisesti muihin nähden on, että kasvatamme heidän psyykkistä selviytymiskykyään.
Etenkin pojat tuntevat vihaa
Grantin mukaan rasismin vaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Toisille se voi aiheuttaa erilaisia mielenterveyden ongelmia, kuten ahdistusta ja jopa post-traumaattisia stressioireita, hän sanoo.
Hän kertoo kysyvänsä usein nuorilta, mikä oli ensimmäinen tunne, joka heille tuli rasismin kokemuksen jälkeen. Etenkin pojilla tunne on usein viha.
– Ja se vihan tunne on heillä tosi voimakas ja näkyy ihan fyysisestikin. Jos joutuu tällaisen viharikoksen kohteeksi useamman kerran, se voi monilla herättää vihan tunteita muita ihmisiä kohtaan.
Kouluterveyskyselyn mukaan alkoholin säännöllinen käyttö ja huumekokeilut ovat huomattavasti yleisempiä ulkomaalaistaustaisten nuorten keskuudessa. Kun suomalaistaustaisista 8.- ja 9.-luokkalaisista alkoholia kertoi käyttävänsä viikoittain vajaa kolme prosenttia, ulkomailla syntyneistä lapsista osuus oli lähes 17 prosenttia. Huumeita kertoi kokeilleensa vajaa seitsemän prosenttia suomalaistaustaisista. Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista lapsista liki 11 prosenttia kertoi huumekokeilusta ja ulkomailla syntyneistä lapsista lähes 26 prosenttia.
Ulkomaalaistaustaisten lasten korkeamman päihteiden käytön syitä pohdittaessa Grant kehottaa miettimään, miksi päihteitä yleisesti käytetään.
– Ei heidän etninen taustansa tuo mitään alttiutta päihteiden käytölle. Päihteillä halutaan turruttaa pahaa oloa, koska niillä saa edes hetkeksi kevyemmän olon. Samalla tavalla on nähty ympäri maapallon, että vähemmistöillä päihteiden käyttö on usein korkeampaa. Yhtenä syynä on pidetty juurikin syrjinnän tuomia vaikutuksia mielenterveydelle.
Koulutusta terveydenhuoltoon
Grant sanoo, ettei rasismin mielenterveysvaikutuksia vielä tunneta riittävästi esimerkiksi terveydenhuollossa.
– Nuoret kertovat usein, että kun he ovat pyrkineet keskustelemaan rasismin kokemuksista ammattiauttajan kanssa, vastaanotto on ollut aika huonoa.
Ainoa vaihtoehto Grantin mukaan on, että terveydenhuollon henkilöstöä koulutettaisiin rasismista ja antirasismista.
– Haluaisin, että jokainen mielenterveystyötä tekevä ammattilainen osaisi kohdata sellaisia ihmisiä, joilla on rasismin kokemuksia taustalla.
Koulutusta tarvittaisiin myös kouluihin. Grant sanoo, että kuka tahansa voi taistella rasismia vastaan, eikä se välttämättä vaadi isoja tekoja. Esimerkiksi rasististen kommenttien ilmiantaminen netissä on pieni, mutta vaikuttava asia.
– Kaikista paras olisi, että kun näkee rasistisen tilanteen, niin olisi rohkeutta mennä puuttumaan siihen ja osoittaa uhrille, että on hänen puolellaan.