Tänään tulee kuluneeksi tasan 60 vuotta Väinö Linnan romaanin Tuntematon sotilas ilmestymisestä.
Kirja on yksi Suomen kaikkien aikojen myydyimpiä: sen myyntimääräksi arvioidaan noin 750000 kappaletta, ja sen edellä ovat kotimaisista teoksista vain Kalevala, Vänrikki Stoolin tarinat ja Seitsemän veljestä.
Myös Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitusta, joka julkaistiin vuonna 2000 nimellä Sotaromaani, on myyty jo yli 70000 kappaletta.
Teos sai aikanaan hyvin ristiriitaisen vastaanoton, ja esimerkiksi kriitikko Toini Havu sivalsi Helsingin Sanomien arvostelussa lokakuussa 1954, että "Tuntematon sotilas on paksu, mutta ei suuri sotaromaani". Aikansa arvostettu kirjallisuuskriitikko Tuomas Anhava puolestaan nimitti sitä "poikakirjaksi".
Tämä kirjasodaksikin kutsuttu kohu kuitenkin varmisti kirjan näkyvyyden ja suosion, ja vuosikymmenten myötä Tuntemattomasta sotilaasta on tullut suomalainen klassikko.
– Juuri joulun alla tuli Toini Havun hyvin kielteinen kritiikki ja se masensi Väinö Linnaa jonkin verran. Hyvin nopeasti sen jälkeen havaittiin, että kirjaa ostettiin ja sitä luettiin. Linna koki, että hän on kuitenkin osunut oikeaan, sanoo kirjallisuuden tutkija, emeritusprofessori Yrjö Varpio.
Varpio arvioi, että Linnan kirjassa lukijoihin vetosi tuoreeltaan sen rehellisyys. Teos antoi jatkosodasta uudenlaisen kuvan.
– Aikaisemmin rintamamiehetkin olivat epätietoisia. Sota oli hävitty ja he kokivat sen olleen heidän syynsä. Tämä teos oli myös kunnian palauttamista, Varpio sanoo.
– Jollakin tapaa tämä on lisäksi 1950-luvun kirja, joka kuvaa yhteiskunnallisen keskustelun alkua. Kirjassakin upseerit ja miehisto käyvät sanasotaa keskenään.
Linna itse palveli romaanihahmojensa tavoin jatkosodassa. Hän toimi jalkaväessä kiväärinjohtajana ja osallistui etenemisvaiheen taisteluihin sekä asemasotaan Syvärillä.