Rikosuhripäivystyksen tukihenkilö on uhrille tärkeä tukipilari, sillä tukihenkilön kanssa voi käydä läpi rikoksen aiheuttamaa tunnemyrskyä ja mielessä risteileviä kysymyksiä oikeusprosessiin liittyen.
Mikä?
Tukihenkilöt ovat joko Rikosuhripäivystyksen eli RIKUn ammattilaisia tai tehtävään valittuja ja koulutettuja vapaaehtoistyöntekijöitä, joita ohjataan ammatillisesti.
Tukihenkilöpalvelu on maksutonta.
Tukihenkilön kanssa voit keskustella luottamuksellisesti rikosasian herättämistä tunteista. Hän auttaa sinua jatkoavun saamisessa ja antaa ajantasaisesti käytännön neuvoja rikosprosessiin liittyvissä kysymyksissä.
RIKUlla on yhteensä 29 palvelupistettä ympäri Suomea. Niistä voit kysyä tukihenkilöä ja saada muutakin tukea ja neuvontaa. Lisätietoja täältä.
MTV Uutisten haastattelema Elina on auttanut rikoksen uhreja jo 3,5 vuoden ajan. Vapaaehtoistoimintaan hän lähti mukaan sattuman kautta, kun eteen osui lehtiartikkeli Rikosuhripäivystyksen toiminnasta.
– Halusin tehdä ihmisläheistä työtä, jossa oppisin elämästä jotain uutta. Rikosuhripäivystyksen tukihenkilön työ vaikutti sopivalta. Mutta tämä työ on ollut enemmän, mitä osasin edes kuvitella, Elina kuvailee.
Elina auttaa rikoksen uhreja kaikissa käytännön tilanteissa, joita rikoksen myötä syntyy. Hän antaa uhrille neuvoja, ja kulkee hänen mukanaan poliisilaitokselle ja oikeudenkäynteihin.
– Kun saan tietää asiakkaasta, otan häneen yhteyttä ja selvitämme yhdessä, millainen tilanne on kyseessä ja mitä toimenpiteitä on mukana. Avitan myös asianajajan hankkimisessa. Autan kaikessa, minkä he joutuvat käymään läpi. Joitakin voi pelottaa myös viranomaisen puheille meneminen. Keskusteluapu on myös tärkeää.
Tyypillisesti perheväkivallan uhreja
Elinan asiakassuhde rikoksen uhriin voi kestää muutamasta päivästä jopa yli vuoden mittaiseksi. Hän voi tukea useita uhreja yhtä aikaa. Tyypillisimmin Elinan asiakkaat ovat perhe- tai lähisuhdeväkivallan uhreja.
– Se on sellaista ilotonta ja valotonta ajatusvyyhtiä, jota he käsittelevät. Ajatuksissa on järkytystä tapahtuneesta, pelkoa tulevasta ja uhkakuvia käsittelyn jälkeisestä ajasta. Ne häiritsevät yöunia ja kaikkia elämän toimintoja.
– Parisuhdeväkivaltaan liittyy se, että suhde menee poikki, erotaan ja kaikki asumiseen ja lapsiin liittyvät asiat tulee järjestellä uudestaan. Tavallaan kaikki tipahtaa syliin kerralla. Järistyksen jälkeistä elämää kasataan niistä sirpaleista.
Tukihenkilö toimii anonyymisti
Rikosuhripäivystyksen tukihenkilö toimii anonyymisti, jonka vuoksi Elina ei halua esiintyä kasvoillaan haastattelussa. Rikoksen uhri tietää tukihenkilöstä ainoastaan etunimen, ja tukihenkilöä tavataan vain julkisilla paikoilla. Yhteydenotot hoidetaan prepaid-liittymän kautta.
Toimenpide on tärkeä, jotta myös tukihenkilön ja asiakkaan turvallisuus taataan.
– Aina ei tiedetä, millainen on se rikokseen liittyvä toinen osapuoli. Onhan se varmasti myös niin, että kun asiat ovat elämässä mullin mallin, niin voi olla helpompaa puhua henkilölle, josta ei tiedä muuta kuin nimen ja kasvot.
Vaikka tukihenkilö kamppailee vaikeiden aiheiden parissa, Elina ei ole koskaan joutunut pelkäämään työssään.
– Joskus olen alkanut huolehtimaan asiakkaan turvallisuudesta. Varmasti jokaisen asiakkaan kohdalla tilanteet ovat vaikeita hänen elämässään. Esimerkiksi, jos rikoksessa on ollut kyse ulkopuolisen henkilön odottamattomasta hyökkäyksestä, siitä voi jäädä pitkäaikainen jälkivaikutus uhrille. Voi mennä pitkään, ennen kuin uskaltaa poistua kotoa, Elina sanoo.
Avannut uuden näkökulman elämään
Elinan maailmankuva on muuttunut tukihenkilönä toimimisen jälkeen.
– Olen ollut onnekas, ettei omassa elämässä ole tapahtunut mitään vastaavaa. Tukihenkilön työ on avannut uuden näkökulman arjen hyörinään. Keskuudessamme on paljon ihmisiä, joilla on rankkoja kokemuksia. Ja toisaalta olen tämän kokemuksen jälkeen joutunut arvioimaan uudestaan kanssaihmistenkin motiiveja, sillä tämä on vähän arvaamaton maailma. Koskaan ei tiedä, kuka on rikoksentekijä, Elina miettii.
Myös rikosuutisia hän lukee hieman eri näkökulmasta kuin aiemmin.
– Olen tullut lähelle sitä uhrin näkökulmaa ja mietin, miltä heistä tuntuu lukea artikkeleita, joissa painopiste on tekijän puolella. Tietysti on hyvä, että on sellaista läpinäkyvyyttä ja ihmiset saavat tietoa tuomioista, mutta jos näin kärjistetysti siihen tulee mukaan myös sankaruuden hippusia jollain vääristyneellä tavalla, silloin ollaan kyllä metsässä. Ja silloin uhri saa ikään kuin toisen tuomion, Elina linjaa.
Rankka, mutta palkitseva vapaaehtoistyö
Rikosuhripäivystyksen työ on rankkaa, eikä Elina suosittele sitä jokaiselle. Kipeät aiheet voivat nostaa myös oman elämän möröt esille.
– Aluksi täytyy käydä rehellinen keskustelu itsensä kanssa, että pystyykö pitkäjänteiseen työhön ja voinko ottaa vastaan tilanteita, joita ei voi ratkaista toisen puolesta, mutta niissä voi kulkea mukana. Tukihenkilöllä tulee olla itsetuntemusta jonkin verran, sillä tämä ei ole mikään kokeilukenttä. Monesti nämä on sellaisia asioita, että ne voivat nostaa esiin myös itselle tapahtuneita asioita.
Kaiken kaikkiaan Elina kuitenkin kokee tukihenkilön toimen erittäin palkitsevaksi. Tukihenkilön on tärkeää pitää suhteensa rikoksen uhriin ammatillisena, mutta Elina uskoo ystävyneensä joidenkin autettavien kanssa, jos tilanne olisi ollut eri.
– Lämmin ystävyyden henki on usein jäänyt leijumaan. Kun henkilö sanoo lopuksi, ettei olisi selvinnyt järjissään ilman tukihenkilön apua, niin voiko siitä parempaa palkintoa saada, Elina hymyilee.
