Tukihenkilö Elina auttaa rikoksen uhreja: "Kaikki tipahtaa syliin kerralla"

– Se on sellaista ilotonta ja valotonta ajatusvyyhtiä, jota he käsittelevät. Ajatuksissa on järkytystä tapahtuneesta, pelkoa tulevasta ja uhkakuvia käsittelyn jälkeisestä ajasta. Ne häiritsevät yöunia ja kaikkia elämän toimintoja.

– Parisuhdeväkivaltaan liittyy se, että suhde menee poikki, erotaan ja kaikki asumiseen ja lapsiin liittyvät asiat tulee järjestellä uudestaan. Tavallaan kaikki tipahtaa syliin kerralla. Järistyksen jälkeistä elämää kasataan niistä sirpaleista.

Tukihenkilö toimii anonyymisti

Rikosuhripäivystyksen tukihenkilö toimii anonyymisti, jonka vuoksi Elina ei halua esiintyä kasvoillaan haastattelussa. Rikoksen uhri tietää tukihenkilöstä ainoastaan etunimen, ja tukihenkilöä tavataan vain julkisilla paikoilla. Yhteydenotot hoidetaan prepaid-liittymän kautta.

Toimenpide on tärkeä, jotta myös tukihenkilön ja asiakkaan turvallisuus taataan.

– Aina ei tiedetä, millainen on se rikokseen liittyvä toinen osapuoli. Onhan se varmasti myös niin, että kun asiat ovat elämässä mullin mallin, niin voi olla helpompaa puhua henkilölle, josta ei tiedä muuta kuin nimen ja kasvot.

Vaikka tukihenkilö kamppailee vaikeiden aiheiden parissa, Elina ei ole koskaan joutunut pelkäämään työssään.

– Joskus olen alkanut huolehtimaan asiakkaan turvallisuudesta. Varmasti jokaisen asiakkaan kohdalla tilanteet ovat vaikeita hänen elämässään. Esimerkiksi, jos rikoksessa on ollut kyse ulkopuolisen henkilön odottamattomasta hyökkäyksestä, siitä voi jäädä pitkäaikainen jälkivaikutus uhrille. Voi mennä pitkään, ennen kuin uskaltaa poistua kotoa, Elina sanoo.

Avannut uuden näkökulman elämään

Elinan maailmankuva on muuttunut tukihenkilönä toimimisen jälkeen.

– Olen ollut onnekas, ettei omassa elämässä ole tapahtunut mitään vastaavaa. Tukihenkilön työ on avannut uuden näkökulman arjen hyörinään. Keskuudessamme on paljon ihmisiä, joilla on rankkoja kokemuksia. Ja toisaalta olen tämän kokemuksen jälkeen joutunut arvioimaan uudestaan kanssaihmistenkin motiiveja, sillä tämä on vähän arvaamaton maailma. Koskaan ei tiedä, kuka on rikoksentekijä, Elina miettii.

Myös rikosuutisia hän lukee hieman eri näkökulmasta kuin aiemmin.

– Olen tullut lähelle sitä uhrin näkökulmaa ja mietin, miltä heistä tuntuu lukea artikkeleita, joissa painopiste on tekijän puolella. Tietysti on hyvä, että on sellaista läpinäkyvyyttä ja ihmiset saavat tietoa tuomioista, mutta jos näin kärjistetysti siihen tulee mukaan myös sankaruuden hippusia jollain vääristyneellä tavalla, silloin ollaan kyllä metsässä. Ja silloin uhri saa ikään kuin toisen tuomion, Elina linjaa.

Rankka, mutta palkitseva vapaaehtoistyö

Rikosuhripäivystyksen työ on rankkaa, eikä Elina suosittele sitä jokaiselle. Kipeät aiheet voivat nostaa myös oman elämän möröt esille.

– Aluksi täytyy käydä rehellinen keskustelu itsensä kanssa, että pystyykö pitkäjänteiseen työhön ja voinko ottaa vastaan tilanteita, joita ei voi ratkaista toisen puolesta, mutta niissä voi kulkea mukana. Tukihenkilöllä tulee olla itsetuntemusta jonkin verran, sillä tämä ei ole mikään kokeilukenttä. Monesti nämä on sellaisia asioita, että ne voivat nostaa esiin myös itselle tapahtuneita asioita.

Kaiken kaikkiaan Elina kuitenkin kokee tukihenkilön toimen erittäin palkitsevaksi. Tukihenkilön on tärkeää pitää suhteensa rikoksen uhriin ammatillisena, mutta Elina uskoo ystävyneensä joidenkin autettavien kanssa, jos tilanne olisi ollut eri.

– Lämmin ystävyyden henki on usein jäänyt leijumaan. Kun henkilö sanoo lopuksi, ettei olisi selvinnyt järjissään ilman tukihenkilön apua, niin voiko siitä parempaa palkintoa saada, Elina hymyilee.