Tukien alikäyttö on huomattavasti niiden väärinkäyttöä yleisempää. Alikäyttöä aiheuttavat byrokratia, häpeä sekä tietämättömyys.
Esimerkkitapaus voisi olla vanhuuseläkkeellä oleva Pirjo, joka saa menoihinsa riittämätöntä vanhuuseläkettä. Pienten tulojen vuoksi esimerkiksi suuret lääkekulut tuottavat hänelle ongelmia. Hän ei ole varma, olisiko hän oikeutettu joihinkin tukiin, mutta järjestelmä tuntuu niin monimutkaiselle, että hän ei asiaa ryhdy selvittämään.
Samaan aikaan 45-vuotias Seppo on eronnut. Yhteisestä asunnosta uuteen muuttamisen jälkeen pienyrittäjä joutuu tilanteeseen, jossa väliaikainen tuki olisi tarpeen, jotta talous pysyisi tasapainossa. Pienellä paikkakunnalla elävänä Seppo kuitenkin kokee avun hakemisen leimaavana ja ottaa mieluummin lainaa pikavippifirmalta.
Nämä ovat kuviteltuja mallitapauksia siitä, mitä tukien alikäyttö tarkoittaa. Alikäyttöä esiintyy yleisimmin tuloriippuvaisissa tuissa kuten toimeentulo- ja asumistuessa. Niissä tukea joudutaan erikseen hakemaan ja sen saanti perustuu hakijan tilanteeseen sekä tuloihin.
Alikäyttäjiä jopa tuensaajien verran
Toimeentulon alikäyttäjiä on arvioiden mukaan jopa saman verran kuin tuen saajia, sillä arviot alikäyttäjien osuudesta vaihtelevat 20–50 prosentin välillä.
Varovaisten arvioiden mukaan toimeentulotukea jää hakematta vuosittain noin 30–100 miljoonan euron arvosta. Kovimmat arviot puhuvat 300 miljoonasta eurosta.
Toimeentulon kokonaismenot olivat vuonna 2014 noin 745 miljoonaa euroa.
Tutkimusprofessori Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että tilastoihin perustuvat arviot antavat luvun yläkanttiin. Toimeentulotuen alikäyttöä on vaikea mitata, sillä kyseessä on viimesijainen tuki, jonka saaminen arvioidaan tilannekohtaisesti. Arviot kuitenkin antavat ilmiölle mittasuhteita: esimerkiksi Kelan tukien väärinkäytön arvioidaan olevan noin 10 miljoonaa euroa vuosittain.
Yleistä ikäihmisillä ja pienillä paikkakunnilla
Toimeentulotuen alikäyttöön voi olla olla monia syitä. Yksi on puhdas tietämättömyys, sillä ihminen ei välttämättä ole tietoinen olevansa oikeutettu toimeentulotukeen.
Toinen merkittävä syy on myös se, ettei henkilöllä välttämättä ole voimia tai halua lähteä tuen vaatimaan byrokratiarumbaan. Toimeentulotuen hakemisessa muun muassa hakijan tilitiedot käydään läpi, mikä voi tuntua paitsi raskaalta myös tunkeilevalta.
Jotkut pelkäävät myös sosiaalituen asiakkaan leimaa.
– Erityisesti pienillä paikkakunnilla toimeentulotuen hakeminen voidaan kokea häpeällisenä, Moisio arvioi.
Moni saattaa mieluummin sinnitellä pikavippien ja läheisiltä saadun tuen avulla kuin hakea tukea.
Tutkimusten mukaan erityisesti iäkkäiden ja pienten kuntien asukkaiden keskuudessa toimeentulotuen alikäyttö on yleistä. Moisio toki myös huomauttaa, että pienissä kunnissa myös asumiskulut ovat pienemmät, mikä vähentää tuen tarvetta.
Väliotsikko
Moision mukaan alikäyttö on merkittävä ongelma jo pelkästään sen vuoksi, että se paljastaa järjestelmän toimivan toisin kuin sen pitäisi.
– Järjestelmien pitäisi olla niin selkeitä, että tukea tarvitsevat osaavat ja pystyvät sitä haluamaan. Järjestelmä ei voi toimia niin, että tukea saa satunnaisesti sen mukaan, kuka sitä osaa hakea, Moisio toteaa.
Se, etteivät tarvitsevat hae toimeentuloa, ei tuo Moision mukaan valtiolle suoranaista säästöä. Toimeentulotuen tarkoitus on estää kotitalouden tilanteen kriisiytyminen ja ehkäistä pikavippikierteen, työkyvyttömyyden ja perheiden hajoamisen kaltaiset syrjäytymispolut.
– Kysymys siitä, paljonko toimeentulotuen alikäytöllä säästetään on vähän sama, kun kysyisi, paljonko säästetään, jos palokunta ei lähde kohteeseen. Jos kriisiapua ei anneta, kriisit eskaloituvat ja yhteiskunnalle tulee uusia ongelmia ja kuluja, jotka olisi ehkä voinut estää lyhyelläkin toimeentulotuella, Moisio toteaa.
Hän muistuttaa, että joidenkin arvioiden mukaan yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Sitä voi verrata siihen, että toimeentulotuki on keskimäärin 244 euroa kuukaudessa kotitaloutta kohti.
Toimeentulotuen alikäytön epäillään vähenevän, kun toimeentulotuki siirtyy vuonna 2017 sosiaalitoimistosta Kelan maksettavaksi. Yhdellä luukulla asioidessa sekä tietämättömyys, leimaavuus että byrokratia voivat vähentyä.
Sosiaalitukihuijausten määrä on kasvussa – silti se on pienempi ongelma kuin tukien alikäyttö.
1:50
