Transsukupuolinen Orion, 19, tuli kaapista kaksi vuotta sitten, mutta pelko on yhä päivittäistä: "Kun ihmiset kuulevat korkean ääneni, he hämmentyvät" | MTV Uutiset
Transsukupuolinen Orion, 19, tuli kaapista kaksi vuotta sitten, mutta pelko on yhä päivittäistä: "Kun ihmiset kuulevat korkean ääneni, he hämmentyvät"
2:04Videolla kuullaan pätkiä Orionin monologista ja ajatuksia siitä, miltä tuntui tulla ulos kaapista ja avata suurimmat pelot yleisön edessä. Video: Sami Lindfors / MTV Uutiset, kuvat: Oskari Mäkisarka
Transpoika Orion Parkkinen otti yhden elämänsä suurimmista askelista teatterin lavalla, kun hän tuli ulos kaapista yleisön edessä.
Mikkelin Vanhaan sotilaskotiin rakennetussa katsomossa on täysin hiljaista. Työväen Näyttämöpäivien katsojat tuijottavat mustilla verhoilla vuorattua pimeää lavaa ja kuuntelevat.
Käynnissä on Poikateatterin Pelkompleksi-esitys ja Orion Parkkisen monologi, joka kuullaan tallenteena.
Mikä siinä on, että nytkin katsomossa on ihmisiä, jotka nyrpistävät nenäänsä tai katsoo pois? Mikä siinä on, että tästä puhuminen on tabu ja monen mielestä mä en ole oikeasti poika?
Mä oon onnellinen. Ensimmäistä kertaa elämässä mä en vedä roolia. Ja silti mä joudun pelkäämään joka ikinen kerta, kun mä kävelen ovesta ulos.
Monologin loputtua katsojat taputtavat. Teksti on koskettava ja ajatuksia herättävä. Kuka saa tai voi olla poika? Miten se määritellään?
"Tyttöys on jotain sellaista, mitä en ole"
19-vuotias Orion syntyi tytön vartaloon, mutta on tuntenut itsensä pojaksi lähes koko ikänsä. Hän kuitenkin piti haaveensa poikana elämisestä visusti piilossa, myös itseltään.
17-vuotiaana Mikkelin Tyttöteatterin harjoituksissa hän vihdoin myönsi asian itselleen, kun ohjaaja pyysi ryhmäläisiä kertomaan ajatuksia siitä, mitä on olla tyttö.
– Silloin tajusin, että se ei ole mä. Tyttöys on jotain sellaista, mitä en ole.
Pian Tyttöteatterin harjoitusten jälkeen Orion keräsi rohkeutensa ja otti yhteyttä Poikateatteriin. Hän kysyi silloiselta vetäjältä, voisiko liittyä ryhmään. Vastaus oli myöntävä.
Oli aika kääntää uusi sivu elämässä. Ryhmään liittyminen merkitsi Orionille uuden elämän alkua ja itsensä todellista hyväksymistä.
– Mikään mun elämässä ei ole pelottanut niin paljon kuin ensimmäiset treenit.
Teatterilaiset ottivat teatterin ensimmäisen transpojan ilolla vastaan. Teatteriharjoituksissa hän sai olla juuri se, joka hän koki todella olevansa.
– Vaikka olen vähän erilainen ulkomuodoltani, olen kuitenkin yksi pojista. Poikateatterissa mut hyväksyttiin täysin poikien puolelle.
"Transsukupuolisuuden ei pitäisi olla niin iso asia"
Kun ryhmä alkoi valmistella Pelkompleksi-esitystä, oli tuolloin 17-vuotias Orion valmis ottamaan toisen askeleen kohti julkista transsukupuolisuutta.
– Halusin kirjoittaa transsukupuolisuudesta, sillä se on edelleen tabu. Halusin sanoa, että sen ei pitäisi olla niin iso asia kuin se nykypäivänä edelleen on.
Orionia pelotti monologin vastaanotto. Ei niinkään itsensä, vaan ryhmän takia.
Vastoin hänen odotuksiaan, monologi sai ylistävää palautetta. Sille annettiin muun muassa kunniamaininta nuorisoteatteripäivillä.
Orion muistuttaa, että ei ollut ainoa, joka avasi esityksessä omia pelkojaan. Pelkompleksissa käsiteltiin laajasti ryhmäläisten arjen painajaisia aina yksityisistä peloista laajempiin kauhukuviin.
– Meitä kaikkia jännitti tuoda meidän omat pelot esiin. Ei pelkästään mua. Poikateatteri onkin me kaikki. Ei vaan me, jotka vähän erotutaan joukosta.
2:14Aku Havukainen, 17, näytteli Pelkompleksi-esityksessä. Videolla hän kertoo siitä, mitä Poikateatteri ja produktiot ovat antaneet hänelle. Video: Terhi Romo.
Elämän mittainen matka
Sekä monologi että teatteriin liittyminen ovat Orionin tämänhetkisen elämän suurimmat askeleet. Matka ihmisten hyväksymäksi on kuitenkin edelleen kesken.
Tällä hetkellä Orion asuu New Yorkissa ja opiskelee musiikkiteatteria paikallisessa yliopistossa. Vaikka ilmapiiri on New Yorkissa vapautunut, hän tuntee edelleen päivittäin, kuinka ihmettelevät katseet porautuvat häneen.
– Kun ihmiset kuulevat korkean ääneni, he hämmentyvät. Näytän kuitenkin muuten ihan pojalta, poikien asuntolassa asuva Orion kertoo.
Vielä Amerikasta käsin Orion muistelee poikateatterilaisia kyynel silmäkulmassa.
– Se jengi on mulle edelleen tosi tärkeä, sillä siellä mut hyväksyttiin heti poikien puolelle.
Mikä Poikateatteri?
Poikateatteri on Mikkelissä äidinkielen lehtori Katariina "Kati" Kinnusen vuonna 2008 perustama teatteriryhmä lukioikäisille nuorille. Vuonna 2018 entinen poikateatterilainen ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Joonas Veijanen siirtyi ryhmän vetäjäksi.
Teatteri on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia. Vuonna 2016 se sai kulttuuriministerin myöntämän Suomi-palkinnon tunnustukseksi työstä nuorten miesten taideharrastuksen edistäjänä.
Mikkelin Näyttämöpäivillä yleisön suosikkina palkittu Pelkompleksi-esitys on Veijasen ensimmäinen ohjaus Poikateatteriin.
Vaikka Pelkompleksi menee poikkeuksellisen syvälle teatterilaisten henkilökohtaisiin tuntemuksiin, on ryhmäläisten omakohtaisuus aina läsnä Poikateatterissa. Esitykset kirjoitetaan yhdessä ja ne saavat elämän makunsa poikien arjesta.
– Harjoituskauden aikana käymme valitun teeman kautta läpi asioita, mistä muualla voi olla jopa mahdotonta puhua. Tätä voisi kutsua ennaltaehkäiseväksi nuorisotyöksi, Veijanen kuvailee.
”Miehillekin on sallittavaa puhua tunteista”
Veijasen mukaan yhteiskunta ajaa usein miehet ahtaisiin lokeroihin, joita miehen alkujen voi olla hankala käsitellä. Poikateatterissa pureudutaan siihen, mitä itsenään oleminen tarkoittaa.
– Ryhmän on tarkoitus näyttää, että olemisen tapoja on monia. Miehillekin on sallittavaa puhua tunteista ja osoittaa hellyyttä.
Veijasen mukaan Poikateatteri on nimestään huolimatta avoin kaikille, joilla on jokin suhde miehyyteen. Orionin liittyminen ryhmään on tästä elävä esimerkki.
– Poikateatteri on nimenä hieman vanhentunut ja harhaanjohtava. Emme ajattele sukupuolta kaksinapaisena.
Veijanen on perustamassa uutta ryhmää Vantaalle, jossa nuorisotoimi tarjoaa toiminnalle tilat.
– Ryhmä toimii samalla periaatteella kuin Mikkelissä, sillä olen myös sen vetäjä, Veijanen kertoo.
