Kaikki ihmiset eivät osaa ajaa. Ja kun tällaisen henkilön kohtaa liikenteessä, on suuri palvelus koko lähitienoolle ilmoittaa asiasta mahdollisimman kovaäänisesti.
Totta puhuen tässä on syy, miksi monet meistä ovat kiitollisia siitä, että autoissamme on töötti.
Eräs lainsäätäjä Yhdysvaltain Massachusettsista ehdotti aikoinaan, että kaikki autot varustettaisiin kellolla, joka soisi aina renkaiden liikkuessa. Toinen ehdotus oli, että autoilijat ampuisivat roomalaisia kynttilöitä varoittaakseen hevoskärryillä kulkevia.
Uuden vuosisadan koittaessa polkupyöristä tutut merkinantotavat, kuten kellot, pillit ja käsikäyttöiset torvet yleistyivät. Autojen kasvavat nopeudet kuitenkin vaativat myös äänekkäämpiä vaihtoehtoja, jotta muuta liikennettä voitiin varoittaa kuuluvasti.
1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä autoissa käytettiin usein moniäänisiä torvia, jotka kuulostivat melko villeiltä nykypäivän töötteihin verrattuna.
Autonvalmistajat tyytyivät lopulta yksiääniseen ja sähköisesti toteutettuun torveen.
Nykypäivän töötti voi kuulostaa raastavalta, kun istut ruuhkassa pitkän työpäivän jälkeen. Se, mikä sai alkunsa pelkkänä turvallisuusvarusteena, on sittemmin muuttunut maailmanlaajuisellakin tasolla välineeksi, jolla on helppo jakaa äänekkäitä huomautuksia kanssa-autoilijoille.
Suomen laki kertoo äänimerkistä seuraavaa:
Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota. Muutoin äänimerkin saa antaa vain taajaman ulkopuolella valoisana aikana ohitettaessa.Äänimerkki ei saa olla pitempi kuin on välttämätöntä.