Mäkihypyn viimeiset kisat ennen Pyeongchangin olympialaisia on hypätty, ja lähtökohdat viiden renkaan kisoihin ovat selvillä. C Moren asiantuntija Toni Nieminen perkaa olympia-asetelmia kolmen kiinnostavan pointin kautta.
1) Suomalainen mäkihyppy elää Ahosen kautta
Suomella on haasteelliset lähtökohdat. Olympialaisiin ei voida missään tapauksessa lähteä mitali- tai menestyskiilto silmissä. Tuntuu vähän surulliselta todeta se tosiasia, että ainoa meitä auttava seikka on se, että vahvoilta mäkimailta putoaa sieltä väkisin kovia hyppääjiä pois. Puola ja Saksa kiertävät seitsemällä miehellä maailmancupia koko ajan, ja kiintiöpaikka rajautuu nyt heilläkin neljään hyppääjään per kisa. Se helpottaa Suomen urheilijoita tässä kohtaa.
Ja jos positiivisuuden kautta lähdetään rakentamaan, mäkihyppy on laji, jossa yllätykset ovat mahdollisia. Meidän pitää rakentaa usko siihen, että asioita tapahtuu nopeasti, kun vain sattuu oikea päivä kohdalleen. Uskon pitää säilyä, mutta realismi myös, ettei me nyt tapella mitaleista. Se on tässä kohtaa myönnettävä.
Puhtaasti suoritusten valossa ykköstykkimme on ollut Aallon Antti. Hän on ollut omilla näytöillään kauden selkeästi paras suomalainen mäkimies. Mutta kun mennään rengaskisoihin ja paineen alle, pakko minun on nostaa Janne Ahonen rutiinilla ja kokemuksellaan nuorten poikien edelle. Janne on kuitenkin fysiikaltaan ja edellytyksiltään edelleen potentiaalinen menestyjä.
Janne on hirveän tärkeä lenkki niin henkisesti kuin muutenkin tuolle nuorelle joukkueelle (Ahonen, Aalto, Andreas Alamommo, , ). Muillahan noista karkeloista ei ole kokemusta kuin Jannella. Suomalainen mäkihyppy väkisinkin kuolee tai nousee Jannen kautta.