Tomi eli neljä vuotta ilman rahaa ja matkusti ympäri maailmaa

Elämä ilman rahaa tuntuu ajatuksena vaikealta, jopa mahdottomalta. Rahattomuus tuo mieleen pelkoa, turvattomuutta ja epävarmuutta, surullisia ihmiskohtaloita rapajuopoista katulapsiin jossain tuolla kaukana. Miksi siis Suomen yltäkylläisyydessä kasvanut kauppatieteiden maisteri päätti heittäytyä vapaaehtoisesti rahattomaksi?

– Ajatukseni oli muuttaa elämäntyyliä pois siitä, että kaikki transaktiot muiden ihmisten kanssa tapahtuisivat rahan välityksellä. Annoin oman työni lahjana muille ja toivoin, että saan maailmalta takaisin sen, mitä tarvitsen, Tomi Astikainen kertoo.

Heinäkuussa 2010 Tomi heittäytyi rahatalouden ulkopuolelle. Idea oli kypsynyt hänen mielessään jo vuoden päivät. Tomin mukaan päätöksen synnyttyä rahatta eläminen ei oikeastaan ole niin vaikeaa. Suurempaa suunnitelmaa Tomilla ei ollut, vaan hän eli päivä kerrallaan, reissaten ympäri maailmaa.

– Se on aika suoraviivaista sen jälkeen, kun siihen oppii. Ihmisen on sopeutuva eläin. Kaikkiin uusiin elämäntilanteisiin sopeutuminen vie noin kolmisen kuukautta, ja sitten niistä tulee rutiinia, oli kyse sitten vaikkapa uuteen kulttuuriin muuttamisesta tai uudesta työpaikasta. Monet ovat sanoneet että olen rohkea, mutta rohkeutta tarvitsee vain alkuun, että uskaltaa kokeilla.

Maailman ympäri ilmaiseksi – näin se tapahtui

Neljän vuoden aikana Tomi liftasi yli 200 000 kilometriä 42 eri maassa.

Miten käytännössä voi matkustaa ympäri maailmaa käyttämättä rahaa?

– En koe, että perustarpeiden tyydyttämisessä mikään olisi kovin vaikeaa. Vaikeinta oli perustella itselleen joka päivä, että onko tässä mitään järkeä, kun muut ihmiset ympärillä elävät toisella tavalla, Tomi pohtii.

Kirjassaan Miten elää ilman rahaa (Into) Tomi kertoo, miten esimerkiksi ruokaa löytyy sekä kauppojen roskiksista että luonnosta, ja ravintoloissakin hän on syönyt ilmaiseksi vain pyytämällä. Hän on majaillut muun muassa kommuuneissa ja ystävien luona tarjoamaansa apua vastaan. Matkat taittuvat vaikkapa liftaamalla tai apostolinkyydillä, ja hätätapauksessa lentolippuun saattoi saada rahat keräämällä kolehdin ystäviltä. Liftata voi vaikkapa laivaankin. Apua saa, kun sitä pyytää, oli kyse sitten lääkärin palveluista tai talvikenkien hankinnasta.

Vaikeimmat hetket neljän vuoden ajalta eivät liity varsinaisesti rahaan. Rahaa ei tullut ikävä edes terveyden reistaillessa toisella puolella maapalloa, mutta läheisiä ihmisiä kylläkin. Synkimpänä hetkenä Tomi muistelee sitä, miten tunsi sydämessään riipaisun syötyään tiskin alta toimitettuja ripulilääkkeitä.

– Tipahdin lattialle ja ajattelin, että tässäkö se nyt oli, ja olen kaukana ystävistä ja perheestä. Silloin mietin, että onko tässä nyt mitään järkeä, Tomi muistelee.

Varsinaista rahattomuutta stressaavampaa oli elämäntyyli: jatkuva liikkuminen paikasta toiseen ja epävarmuus siitä, missä nukkuu seuraavan yön.

"Olen saanut todistaa ihmisten hyvyyttä"

Haastavista tilanteista huolimatta Tomi kertoo, ettei vaihtaisi päivääkään pois. Rahattomien vuosien aikana hän ansaitsi upeita kokemuksia, joille ei edes voisi laittaa hintaa. Kokemus kannatti, Tomi vakuuttaa.

– Parasta olivat hienot keskustelut ihmisten kanssa ja luonnonkauniit paikat, joissa tuli käytyä. Koin olevani kovin rikas koko sen ajan. Elämäntyytyväisyyttä, onnellisuutta ja tasapainoa ei pysty rahassa mittaamaan, Tomi toteaa.

– Olen saanut todistaa ihmisten hyvyyttä päivästä toiseen.

Juuri ihmissuhteisiin rahattomuus vaikutti – positiivisesti.

– Kun ei ole mitään kuluttajanviittaa harteilla ja kukaan ei ajattele saavansa sinusta rahallista hyötyä, kanssakäyminen on hyvin luontaista ja välitöntä. Tämä liittyy enemmän liftaamiseen: varmaan kaikki liftarit kokevat samaa, että ihmisten kanssa pääsee hyvin inhimilliseen vuorovaikutukseen. Voi olla oma itsensä ja jutella aika syvällisiä asioita nopeastikin. Se on vapauttavaa.

Miten säästää rahaa?

Nykyisin Tomi elää jälleen rahan kanssa. Millainen suhde rahaan on pitkän eron jälkeen?

– Eipä se tunnu juuri miltään. Minulla on hyvin välinpitämätön suhtautuminen omaan talouteen.

Kirjassaan Tomi jakaa vinkkejä sekä pieneen arjen köyhäilyyn että suureen elämänmuutokseen. Rahatonta elämää hän ei kuitenkaan suosittele.

– Sanonkin kirjassa, että en suosittele rahatonta elämää kenellekään. Jokaisen pitää löytää se oma polkunsa.

Säästövinkeiksi Tomi listaa ytimekkäästi reduce, reuse ja recycle: vähennä, käytä uudelleen ja kierrätä. Hän vinkkaa esimerkiksi kokeilemaan dyykkausta tai hankkimaan ruokaa suoraan luonnosta ja pelloilta – sieltä, missä sitä on. Köyhäily ei ole kuitenkaan kirjan sanoma.

– Kirjan tarkoitus ei ole auttaa ihmisiä säästämään rahaa, vaan haastaa heitä ajattelemaan toisin ja kuuntelemaan oman sydämensä ääntä.