Kesällä toimittaja, kirjailija Johanna Elomaa sai Balille puhelun, joka muutti naisen alkusyksyn suunnitelmat kokonaan. Puhelimen toisessa päässä oli Otavan edustaja, joka kysyi hänen suunnitelmiaan elo-syyskuulle.
Videolla Mikko Paasi kertoo pelastusoperaatiosta Huomenta Suomen puhelinhaastattelussa heinäkuussa.
Tiukan ajanjakson päätteeksi Otavan toiveissa oli saada kirja suomalaisesta sukeltajasta Mikko Paasista, joka nousi maailmanlaajuisesti esille yhtenä Thaimaan luolaoperaation pelastajista.
– Sanoin heti, että tottakai. Tilaisuus oli mieletön. Kirja kertoo paitsi Thaimaan tapauksesta, myös Mikosta itsestään ja asioista, joita hän on joutunut käymään läpi, Elomaa kertoo.
Paasista kertova kirja Sukellus valoon julkaistaan perjantaina.
Paasi vaikutti rauhalliselta ja jopa pelottavalta
Elomaa ei tuntenut Paasia entuudestaan. Hänen mukaansa uutisklippien perusteella Paasi oli kylmähermoinen, rauhallinen, jopa hieman pelottavan oloinen mies. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli kuitenkin selvää, että kaksikon ajatusmaailmat osuivat hyvin yhteen ja kirjaprojekti oli mahdollista toteuttaa.
– Viikon verran teimme haastatteluita Suomessa. Sen jälkeen lensin Mikon luo Maltalle, jossa hän asuu perheensä kanssa.
Koko maailma tietää, kuka on suomalaissukeltaja Mikko Paasi – kirjailija Johanna Elomaa näki hänestä uuden puolen: "Hän vieroksuu sankari-sanaa eikä halua nostaa itseään jalustalle"
Sen jälkeen Elomaa kirjoitti – ja kirjoitti.
– En olisi ikinä uskonut, että projekti olisi ollut näin kokonaisvaltainen. Kyllä siinä joutui aikalailla hyvästelemään muun elämän elo- ja syyskuuksi. Öisin en ole kirjoittanut, mutta olen mielessäni sukeltanut siellä luolassa ja ajatellut niitä poikia luolan perällä sekä Mikon elämää, joka johti pelastustoimintaan.
Elomaan mukaan hänen ja Paasin yhteistyötä auttoi samanlainen arvomaailma ja se, että molemmat ovat asuneet paljon Aasiassa.
– Elämäntyylimme on ollut samanlainen, vaikka itse en sukellakaan. Koin, että yhteistyö oli mutkatonta ja helppoa, ja nostan hattua asioille, joita hän nostaa nyt kirjan kautta esille.
"Hän ei halua kiillottaa kilpeään"
Kirjassa kerrotaan luolapelastuksen yksityiskohtien ja kulissien takaisen toiminnan lisäksi Paasista itsestään. Hän avaa siinä asioita, jotka nousivat "vanhoina kummituksina" esille mediamylläkän jälkeen.
– Olen todella kiitollinen, että sain olla luottamuksen arvoinen ja se henkilö, joka nostaa asiat kirjan kautta esille. Hän ei halua nostaa itseään jalustalle – hän enemmän vieroksuu sankari-sanaa, jota uutistapahtuman yhteydessä hänestä käytettiin, Elomaa sanoo.
– Oma tavoitteeni kirjan kanssa on ollut se, että siitä välittyy se aito ihminen, se Mikko, johon olen tutustunut.
Rakkaus orankeihin muutti elämän suunnan
Elomaan oma elämä muuttui totaalisesti muutama vuosi sitten, kun hän päätti jättää mediamaailman kiireet ja vaatimukset.
Hän oli edennyt kymmenessä vuodessa tiimiesimieheksi, mutta ei kokenut olevansa Suomessa ja viihdepiireissä kotonaan.
Hän oli reppureissannut ja opiskellut Aasiassa, mutta todellinen herätys tapahtui vuonna 2015, kun hän jäi vuorotteluvapaalle.
– Tuolloin menin Indonesiaan Borneoon orankien suojelualueelle ja rakastuin niihin ja sen alueen luontoon. Muutenkin kulttuuri ja elämänfilosofia miellyttivät Aasiassa, varsinkin Intiassa, Elomaa kertoo.
– Balilla sen sijaan on ollut oma kotipesäni, jossa on ollut hyvä kirjoittaa. Siellä on omanlainen henki ja ilmapiiri, sen energia on ollut kirjoittamisen kannalta hyvin inspiroiva. Myös Pohjois-Intian koen yhdeksi kotipesistäni, ja siellä olen myös kirjoittanut paljon.
Esikoiskirja pikkuveljen kuolemasta
Elomaa kirjoitti Aasiassa tositarinan läheisen menettämisestä ja käänteentekevästä matkasta. Elomaan arki ja maailma olivat nimittäin pysähtyneet vuonna 2011, kun hän sai kuulla pikkuveljensä hypänneen vietnamilaisen kerrostalon parvekkeelta ja menehtyneen.
Veljen itsemurha ja sitä seurannut pitkän parisuhteen päättyminen johtivat romahdukseen, josta hänen vuonna 2016 julkaistu esikoiskirjansakin Säästä ajatuksesi eläviä varten kertoo.
Tänä vuonna Elomaa julkaisi toisen kirjansa, Kaipuun väri on sininen, joka on kertomus etsimisestä, rakkauden kaipuusta ja anteeksiannosta. Romaani on samalla kuvaus Intiasta ja sen monista väreistä.
Roskat ikkunasta raiteille
Elomaan mukaan esimerkiksi Intiassa maan kauneus täytyy zoomata kaiken kauheuden seasta. Vaikka kulttuuri on tuttu, maan tavat tuntuvat joskus hurjilta.
– Esimerkiksi 20 tunnin junamatkan aikana on pakko syödä ja juoda jotain, ja kaikki tarjoillaan muoveissa ja folioissa. Laitoin roskat laverini viereen odottamaan asemaa, mutta kanssamatkustajat tulivat vihaisena varoittamaan rotista ja käskivät minua heittämään roskat ikkunasta.
– Raastoi sydäntä heittää omat jätteeni sinne hillittömien roskavuorten sekaan.
Hän kertoo nähneensä Aasian-reissuillaan paljon myös egotrippailua, kun länsimaalaiset piipahtavat paikalla auttamassa ihmisiä tai luontoa.
– Kyllä sitä joutuu usein pohtimaan, millainen auttaminen ja kouluttaminen on oikein, kun toisaalta köyhimmissä paikoissa ihmisillä ei ole varaa valita eikä valittaa. He voivat olla hyvinkin tyytyväisiä oloihinsa, mikä kumpuaa pitkälti jo uskonnosta, jossa kohtalo hyväksytään.
Korruptiota ja vaarallisia tilanteita
Nuori, näyttävä, vaalea nainen, joka reissaa yksin. Elomaa kertoo kokeneensa olonsa aina pääosin turvalliseksi, vaikka hän on liikkunut paljon yksin, myös alueilla, joissa länsimaalaisia ei usein näe.
Pelottavimpia tilanteita hän koki Sri Lankan lepolomalla. Häirintää ja uhkailua oli useammassakin paikassa.
– Esimerkiksi taksikuski, joka vei minut lentokentältä hotellille, tarjosi minulle kierrosajelua. Annoin hänelle whatsapp-numeroni tätä varten. Sain häneltä pian viestin, joka oli täynnä seksuaalista häirintää ja muistutus siitä, että hän tietää, missä asun.
Hän tapasi samalla matkalla myös kaksi länsimaalaista, yksin matkustavaa naista, joista molemmat oli raiskattu Sri Lankassa.
– Siinä vaiheessa ajattelin, että olen ollut kyllä aika luottavainen ja onnekas, kun itselleni ei ole tapahtunut mitään. Yksinäisenä naisena voi olla myös vaikeaa saada apua hätätilanteessa. Toisaalta luotan siihen, että joku ylempää katsoo meidän perään, ja että jos jotain pahaa on tapahtuakseen, se tapahtuu.
Elomaa muistuttaa myös siitä, että monessa Aasian kohteessa korruptio vaikuttaa valtavasti esimerkiksi luonnonsuojeluun ja sairaanhoitoon.
– Välillä tuntuu, että kaikki on ostettavissa.
"En hae onnea shoppailusta"
Nyt Elomaa on luopumassa Helsingissä sijaitsevasta asunnostaan. Viimeinen kiinnekohta Suomeen on siis jäämässä, vaikka perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä.
– Isommat tavarani menevät vuokravarastoon, mukaani en tarvitse kovinkaan paljon. Olen menneisyydessäni ostanut paljon esimerkiksi ihania vaatteita, mutta nyt koen, että minulla on jo tarpeeksi, etten saa niistä enää iloa.
Ennen vuorotteluvapaata Elomaa kertoo tunteneensa olonsa ulkopuoliseksi ja levottomaksi. Hän ei osannut edes määritellä sitä, mitä kaipasi elämältä. Kirjoittaminen on oli ollut vahvasti haaveissa pikkutytöstä lähtien.
– Oli herätys, kun tajusin, että mitä enemmän vaatetta minulla on, sitä vaikeampi oli löytää päällepantavaa. En ajattele, että tavara on pahasta, mutta enää en hae onnea vaaterekeistä ja shoppailusta. Kirjoittajaksi ryhtyminen on ollut elämäni paras päätös, hän sanoo.
Kuvat: Otavan pressikuvat / Krista Paasi sekö Johanna Elomaan albumi
