Taktisten ydinaseiden räjähdysvoiman säädeltävyys madaltaa kynnystä niiden käyttöön, sanoo Yhdysvalloissa asuva ydinaseasiantuntija Olli Heinonen.
Hyökkäyksensä jälkeen Venäjä on useamman kerran viitannut ydinaseidensa voimaan länsimaille uhotessaan. Putin määräsi ydinasevoimat valmiustilaan jo hyökkäyksen alkumetreillä. Ydinsodan riskistä ovat puhuneet niin presidentti Vladimir Putin kuin ulkoministeri Sergei Lavrov.
Mitä heikommaksi Venäjän sotaonni kääntyy, sitä vakavammin uhoon kannattaa suhtautua, sanoo washingtonilaisessa ajatushautomossa Stimson Centerissä asiantuntijana työskentelevä Olli Heinonen.
– Putin voi jossain vaiheessa tuntea oman asemansa uhatuksi ja haluta tehdä nopean päätöksen sotaseikkailulle. Sen takia tämä pitää ottaa tosissaan. Todennäköisyys ei ole enää nolla, että se ei tapahdu.
Heinonen huomauttaa, että Venäjä omalta osaltaan jo käyttää ydinasetta, vaikka laukaisunappulaa ei ole hipaistukaan. Jo siitä puhuminen on jarruttanut länsimaista aseapua ja saattanut vaikuttaa vastahakoisuuteen lentokieltoalueen perustamisessa. Tämä puolestaan voi kannustaa muita ydinasevaltioita kopioimaan keinon omaan pelikirjaansa tulevaisuuden varalle.
Olli Heinonen asuu Washingtonissa ja New Yorkissa ja on tehnyt elämäntyönsä ydinasevalvonnan parissa. Pisimpään hän on työskennellyt YK:n kansainväliselle atomienergiajärjestölle (IAEA), jossa hän toimi myös ydinasevalvonnan johtajana ja varapääjohtajana. Työ on vienyt hänet autoritaaristen valtioiden kulissien taa esimerkiksi Irakissa, Iranissa ja Pohjois-Koreassa.
Taktisten ydinaseiden käyttökynnystä madaltaa räjähdysvoiman säädeltävyys
Maailman ydinaseista yli 90 prosenttia kuuluu Yhdysvalloille ja Venäjälle. Ydinaseet voidaan luokitella kahteen kategoriaan: strategisiin, pitkän kantaman ydinaseisiin sekä taktisiin, lyhemmän kantaman pienempiin ydinaseisiin, joita voidaan käyttää myös taistelukentällä.
Viime vuosina Venäjä on keskittynyt kasvattamaan erityisesti taktisten ydinkärkiensä määrää. Niitä sillä on jo noin 2000, kun taas Yhdysvalloilla noin 200. Taktiset ydinaseet ovat ne, joista Heinonen kantaa eniten huolta.
– Niiden räjähdysvoimakkuutta voidaan säätää, eivätkä ne muuta koko maata asuinkelvottomaksi. Tämä alentaa sen käyttökynnystä, Heinonen kertoo.
Taktisella ydinaseella voitaisiin pyrkiä Ukrainan sotakoneiston halvauttamiseen tähtäämällä sodan johtokeskuksiin, ministeriöihin tai rautatieverkoston solmukohtiin.
Ydinasearsenaalia modernisoidessaan Venäjä on kehittänyt ydinaseita, jotka pystyvät ballistisia ohjuksia paremmin ohittamaan ohjustentorjuntajärjestelmät. Tällaisia ovat esimerkiksi äärimmäisen nopeat hypersooniset ohjukset. Venäjällä on myös ohjuksia, jotka kykenevät kantamaan useita taistelukärkiä.
Ensin Venäjä pyrkisi painostamaan julkisella ydinkokeella
Heinonen ei synkistä arvioistaan huolimatta usko, että taktista ydinasetta todella käytettäisiin Ukrainan maaperällä, ainakaan äkillisesti ja varoittamatta. Putinilla voisi olla toisenlainen ässä hihassaan.
– Venäjä voisi kyllä tehdä jonkinlaisen testin, jossa esiteltäisiin taktisen ydinaseen ominaisuuksia. Se voisi tapahtua omalla maaperällä tai se voitaisiin räjäyttää Mustallamerellä.
Tilanne voi muuttua, jos sota pitkittyy ja yhä tukalammaksi käyvä taloustilanne ajaa Putinin nurkkaan. Taktista ydinasetta käyttäen Venäjä voisi yrittää eskaloida sodan pisteeseen, jossa Ukraina ja länsi taipuisivat rauhaan ydinsodan välttääkseen.
BBC:n haastatteleman Kings Collegen ydinasiantuntija Heather Williamsin mukaan ongelma on se, että kukaan ei tiedä mitä Putin tarkalleen ottaen Ukrainasta tahtoo. Sen myötä myös häviön määritelmä on epämääräinen, ja ydinaseen käytön rajapyykkiä on vaikea ennustaa.
Ydinasevarustelun kierre kiihtyy
Ydinpelokkeesta puhumisella on myös pitkäaikaiset seurauksensa. Ydinasevarustelu ei tulevaisuudessa ainakaan hellitä.
Heinonen toivoo, että elleivät aseriisuntaneuvottelut tulevaisuudessa etene, kansainvälinen yhteisö panostaisi edes asekontrollineuvotteluihin. Niissä voitaisiin yrittää sopia uusiin ydinaseisiin käytettävän fissiilimaterian tuotannon vähenemisestä.
– Maailmassa on riittävästi korkeasti rikastettua uraania ja plutoniumia, ei sitä tarvitse lisätä, Olli Heinonen sanoo.
Sitä ennen matkassa on vielä yksi mutka.
– Jollain tavalla tämä sykli pitäisi saada pysähtymään, ihmiset neuvottelupöytään ja sota loppumaan.