Ukrainan sodan alkaessa Venäjä osoitti, että se käyttää kursailematta ydinaseiden pelkoa poliittisena työkalunaan, vaikka maa ei olekaan koskaan tositilanteessa ydinaseitaan käyttänyt.
Ukrainaan kohdistamansa "sotilaallisen erikoisoperaation" julistaneessa puheessaan presidentti Vladimir Putin varoitti muita maita ennennäkemättömistä seurauksista, jos ne yrittävät puuttua Venäjän toimintaan. Tämä tulkittiin yleisesti ydinaseilla uhkailemiseksi. Pian hyökkäyksen alun jälkeen Putin määräsikin ydinasevoimansa korotettuun valmiuteen.
Venäjä on sanonut, ettei se käytä ydinaseita kuin tilanteessa, jossa Venäjän olemassaolo on uhattuna. Toisaalta Venäjän valtionmedia on myös maalannut Ukrainan sodasta Venäjän ja lännen välistä kohtalokasta konfliktia, joka voi uhata koko Venäjää. Tätä mielialaa Venäjä on luonut muun muassa tuulesta temmatuilla väitteillä venäläisiin kohdistetuista ukrainalaisista bioaseista.
Venäjän arvaamaton käytös ja terävä retoriikka ovat nostaneet ydinsodan uhkan ihmisten mieliin tavalla, jonka veroista ei ole nähty sitten kylmän sodan pakkasvuosien. Erityisen huolestuttavana on pidetty Venäjän laajaa taktisten ydinaseiden arsenaalia. Siinä missä Yhdysvalloilla taktiseksi luokiteltuja ydinkärkiä on tiettävästi reilut 200, Venäjällä taktisia ydinkärkiä on yhä noin 1 000–2 000 kappaletta, kerrotaan Yhdysvaltain kongressille tehdyssä päivitetyssä raportissa maaliskuulta. Venäjä myös modernisoi aseistustaan aktiivisesti muiden ydinasevaltioiden tapaan.
Taistelukenttien tuhoisin ase
Taktisilla ydinaseilla tarkoitetaan kylmän sodan aikana kehitettyjä aseita, joiden räjähdysvoima on yleensä pienempi ja kantamat lyhyempiä kuin mannertenvälisissä ydinohjuksissa. Taktiset ydinaseet on suunniteltu taistelukenttäkäyttöön esimerkiksi bunkkereita, lentokenttiä ja muita suurempia sotilaskohteita vastaan.
Vaikka niiden räjähdystehot ovat yleensä vain murto-osan strategisista aseista, ne ovat silti moninkertaisesti tuhovoimaisempia kuin mikään perinteinen räjähde ja jättävät lisäksi jälkeensä säteilyä.
Räjähdysvoiman osalta taktiselle ydinaseelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, ja räjähdysvoiman muunneltavuuden vuoksi monia moderneja ydinaseita voidaan käyttää sekä taktisessa että strategisessa roolissa.
Kylmän sodan aikaan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton arsenaalissa oli jopa kymmeniätuhansia taktisia ydinkärkiä, joita oli suunniteltu käytettäväksi esimerkiksi tykistöammuksissa, ilmatorjuntaohjuksissa ja syvyyspommeissa. Yhdysvallat jopa valmisti jalkaväkisotilaan Davy Crockett -aseen, jolla voitiin ampua pienellä W54-ydinkärjellä varustettu ammus.
Kylmän sodan suurvallat pitivät taktisia ydinaseita tärkeänä uskottavan ydinpelotteen luomiseksi, sillä strategisten ydinaseiden käyttökynnys oli niiden tuhovoiman vuoksi niin valtava, että osapuolilla oli syytä epäillä, ettei vastapuoli turvautuisi niihin.
Toisaalta taktisten ydinaseiden lisääntymisen pelättiin laskevan käyttökynnystä ja johtavan hallitsemattomaan eskalaatioon kohti globaalia ydinsotaa, jos yhtäkin sellaista joskus käytettäisiin. Taktisia ydinkärkiä ei konfliktin jäätävimpinä hetkinäkään otettu taistelukäyttöön.
Juttu jatkuu videon jälkeen.
4:28
Jo 1970-luvulla Neuvostoliiton sotilaalliset mallintajat totesivat, että taktisista ydinaseista olisi vain haittaa maasodassa länttä vastaan. Alkuperäisissä sotasuunnitelmissa vastaisku länteen sisälsi taktisten ydinaseiden käyttöä Nato-maiden lentotukikohtia vastaan, mutta länsituuli olisi tuonut niin suuren ydinlaskeuman hyökkäävien neuvostojoukkojen päälle, että ne olisivat menettäneet toimintakykynsä päivien sisällä.
Kylmän sodan jälkeen Yhdysvallat ja Venäjä luopuivat suurimmasta osasta lyhyen kantaman ydinaseistaan.
– Nämä aseet ovat aikansa eläneitä jäänteitä kylmän sodan ajattelusta. Yhdysvallat pitää ei-strategisia ydinaseita Euroopassa, koska itäiset Nato-liittolaiset ovat huolissaan Venäjästä sekä pelikorttina saadakseen Venäjän vähentämään omaa suurempaa tällaisten aseiden arsenaaliaan, luonnehti Federation of American Scientists -järjestön puheenjohtaja Charles D. Ferguson vuonna 2012.
– Venäjä puolestaan pitää yllä laajaa valikoimaa näitä aikansa eläneitä ei-strategisia aseita kompensoidakseen Nato-maiden ylivoimaisuutta tavanomaisessa aseistuksessa, hän jatkoi.
Kynnystä ei noin vain ylitetä
Ydinaseiden asiantuntijoiden parissa yleinen mielipide on, että koko taktisen ydinaseen käsite joutaisi romukoppaan, sillä pelkkä puhuminen pienistä ydinaseista arkipäiväistää asiaa ja siten madaltaa osin niiden käyttökynnystä.
– Ydinaseet kokonaisuudessaan muodostavat aivan eri kategoriansa eikä keskustelua niistä pidä tehdä arkipäiväiseksi. Sellaiseksi keskustelu on nyt mennyt ja sinänsä järkevät ihmiset puhuvat ydinaseiden käyttökynnyksen ylittämisestä kuin se olisi jopa luonnollinen ja odotettavissa oleva asia, kertoo STT:lle sähköpostitse Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Stefan Forss.
Forssin mukaan ydinaseiden poikkeuksellisuuden mittana voidaan pitää sitä, ettei ydinaseita ole käytetty sotatoimissa 76 vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen sen jälkeen, kun Yhdysvallat pudotti atomipommit Japanin Hiroshimaan ja Nagasakiin. Tuolloin Yhdysvallat oli vielä maailman ainoa ydinasevalta, nykyisin ydinaseita on tiettävästi yhdeksällä maalla.
– Ei sitä noin vain mennä tuon kynnyksen yli, koska silloin Pandoran lipas on avattu lopullisesti.
Lue myös: TT: Asiantuntijat kyseenalaistavat uutisoitua tietoa, jonka mukaan Ruotsin ilmatilaa loukanneissa venäläiskoneissa olisi ollut ydinaseita.
Samoilla linjoilla kertoo STT:lle olevansa yhdysvaltalaisjärjestö Council for a Livable Worldin ydinasepolitiikan asiantuntija Geoffrey Wilson, jonka mukaan taktisilla ydinkärjillä käytävästä alueellisesta ydinsodasta on vain pieni askel globaaliin ydinsotaan. Järjestö ja sen tutkimuslaitos Center for Arms Control and Non-Proliferation ovat näkyvimpiä täyden ydinaseriisunnan ajajia Yhdysvalloissa.
– On arvioitu, että "pienikin" alueellinen ydinsota esimerkiksi joillakin sadoilla taktisilla ydinkärjillä voi johtaa miljardien ihmisten kuolemaan maailmanlaajuisesti. Tämä on pelissä myös silloin, kun puhumme vain pienistä ydinaseista, Wilson kirjoittaa.
Wilsonin mukaan on erittäin epätodennäköistä, että Venäjä käyttäisi edes yksittäistä taktista ydinasetta Ukrainassa näytösluontoisesti johonkin vähäpätöiseen kohteeseen.
– Pelkästään heidän tavanomaiset sotilastoimensa ovat yhdistäneet suurimman osan maailmasta heitä vastaan ja panneet heidän taloutensa sekä yhteiskuntansa mullin mallin. Voitko kuvitella, millaisen vastareaktion ydinaseen käyttäminen Ukrainassa herättäisi ja millaiseen vastaiskun vaaraan se asettaisi heidät? Ja mitä siitä strategisesti hyödyttäisiin?
"Toista kertaa henkeä ei saa pulloon takaisin"
Joidenkin analyytikkojen mukaan Vladimir Putinin Venäjällä on noussut ajatus siitä, että jos Venäjä olisi muuten kärsimässä tappiota konfliktissa, taktisia ydinaseita tai niillä uhkailua voitaisiin käyttää konfliktin ratkaisuun pakottamalla vastustaja vetäytymään. Menetelmää on kutsuttu "lieventämiseksi eskalaation kautta".
Stefan Forss ei usko siihen, että ydinaseiden käyttökynnys olisi Venäjän päättäjillä tosiasiassa laskenut, vaikka ydinasekorttia käytetäänkin retorisesti suurvalta-aseman puolustamiseksi. Taktisia ydinaseita ei siis nähtäisi tavanomaisen asevalikoiman jatkeena.
– Ydinaseet ovat ydinaseita räjähdystehosta ja kantamista riippumatta, ja jokaista ydinaseen käyttöä voidaan pitää strategisen päätöksen tuloksena. Yleinen käsitys on, että ei edes Venäjän presidentillä yksin ole valtuudet käskeä ydinasejoukkoja suorittamaan ydinaseiskua.
Kiistatonta tietoa Venäjän ydinaseprotokollasta ei ole Kremlin ulkopuolelle valunut, mutta yleisesti otaksutaan, että päätökseen tarvitaan presidentin ohella myös puolustusministerin ja yleisesikunnan päällikön puoltoa. Kaikkien kolmen päättäjän laukaisukoodit olisi siis yhdessä aktivoitava, ennen kuin mitään tapahtuu.
– "Taktisten ydinaseiden" ydinkärjet säilytetään keskusvarastoissa, jotka tietysti ovat nyt tiukan valvonnan alla. Ei ole havaittu mitään merkkejä siitä, että ydinkärkiä olisi sieltä siirretty pois asevoimien käyttöön.
Lue myös: USU:n kysely: Enemmistö haluaa lisätä puolustusmenoja tämän vuoden aikana
Forssin mukaan ydinaseiden tabun historiallisesta järkähtämättömyydestä kertoo se, että edes kylmän sodan pahimpana hetkenä pidetyssä Kuuban ohjuskriisissä vuonna 1962 neuvostopäättäjät välttelivät viimeiseen asti ydinaseiden käyttökynnyksen madaltamista.
– Kuuban kriisin aikana ohjuslavetit olivat ohjusjoukkojen komentajan alaisina ihan eri paikassa kuin ydinkärjet, joiden turvallisuudesta vastasi puolustushallinnon erillinen osasto. Eri paikassa ei tarkoittanut sataa metriä tai puolta kilometriä vaan noin sataa kilometriä ohjuksista, paikassa jota ohjusjoukkojen komentaja ei tuntenut. Näiden herrojen komentosuhteet olivat täysin erillään.
Forssin mukaan siinä vaiheessa, kun kriisi oli huipentumassa ja Kuubassa pelättiin Yhdysvaltain hyökkäystä, Neuvostoliiton puolustusministeri antoi tiukan käskyn omille joukoilleen Kuubassa, että kuubalaisia oli tuettava kaikin tavanomaisin asein, mutta ydinaseita ei missään nimessä saanut siirtää ohjusten maastoon saati asentaa ohjuksiin.
– Se valtionjohtaja, joka ensimmäisenä päättää käyttää ydinaseita, ottaa samalla kammottavan vastuun kantaakseen. Toista kertaa ei ydinaseiden henkeä saada pakotetuksi pulloon takaisin, Forss sanoo.
Taktiset ydinaseet "poistettava pelilaudalta kokonaan"
Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten 60-vuotispäivän aikoihin vuonna 2005 taloustieteen nobelisti Thomas C. Schelling omisti palkintopuheensa sille, kuinka ihmeellistä on se, että aikoinaan vääjäämättömänä pidetty ydinsota jäi toteutumatta. Schelling korosti venäläisten ydinasetabun kestäneen aikoinaan myös Neuvostoliiton karvaaseen tappioon päättyneen Afganistanin sodan, vaikka taktisista ydinaseista olisikin lyhytnäköisesti ajatellen ollut apua neuvostosotilaiden taistelussa vuoristojen sissejä vastaan.
Vaikka Ukrainan sota ei todellisuudessa toisikaan ydinsotaa lähemmäs, ydinaseettoman maailman tavoittelu ottaa todennäköisesti takapakkia sodan vuoksi.
– Pelkään, että olemme astuneet uuden ydinasevarustelun aikaan. Jo nyt on kuultu Yhdysvaltain kongressista vetoomuksia uusien ydinaseiden kehittämiseksi ja käyttöön ottamiseksi Nato-maissa Venäjän aggression vastapainoksi, kertoo Geoffrey Wilson.
Lue myös: Synkkä, synkempi, Venäjä – maalla on edessään toinen toistaan huonompia näkymiä
Ydinaseriisunta oli tyssännyt jo ennen Ukrainan sodan alkua, käy ilmi Tukholman rauhaninstituutti Siprin keräämistä tilastoista. Vaikka ydinaseiden kokonaismäärä maailmalla jatkoi laskuaan, tutkimuslaitoksen mukaan sekä Yhdysvaltain että Venäjän käyttövalmiiden ydinaseiden määrä oli viime vuonna kasvanut noin 50 ydinkärjellä edellisvuoteen verrattuna. Käyttövalmiina olevat aseet ovat kuitenkin yhä molempia maita rajoittavan Uusi Start -sopimuksen asettamissa puitteissa.
Wilsonin mukaan ydinasevaltojen johtajien pitäisi muistaa lauselma, josta kylmän sodan loppupuolen yhdysvaltalaispresidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov pääsivät yhteisymmärrykseen. Sen mukaan "ydinsotaa ei voi voittaa, eikä sitä pidä koskaan käydä".
– Sota Ukrainassa ja sen herättämä pelko ydinsodasta Euroopassa on muistutus siitä, kuinka tärkeää on, että nämä "käyttökelpoisemmat" taktiset ydinaseet poistetaan pelilaudalta kokonaan. Ne ovat vaarallisia ja epävakauttavia aseita, joilla ei ole mitään paikkaa modernissa maailmassa. Ne pitäisi jättää historiankirjojen sivujen mielipuoliseksi alaviitteeksi, Wilson sanoo.