Suomalaiset ovat tottuneet nauttimaan syksyisin upeasta näytöksestä, kun puiden lehdet kellastuvat ja punertuvat ja putoavat sitten maahan. Jokavuotisen ilmiön taustalla on päivänvalon väheneminen.
Lehtien vihreä väriaine, klorofylli, on osittain vastuussa yhteyttämisestä, eli puun ruokkimisesta. Yhteyttämiseen tarvitaan muun muassa valoa, jonka määrä vähenee radikaalisti syksyn tullen.
Niinpä lehtivihreä vetäytyykin sisään puun runkoon ja lehteen jää jäljelle keltaisia ja punaisia väriaineita, karotenoideja. Klorofylli varastoituu puun runkoon ja on jälleen keväällä uusien lehtien käytettävissä. Jäljelle jäävät väriaineet hajoavat syksyn edetessä ja jäljelle jää vain ruskeaa tanniinia.
Kun sen aika tulee, lehden kantaan muodostuu irtoamissolukko, jonka avulla puu pudottaa lehtensä. Kyseessä on aktiivinen tapahtuma, eli lehdet eivät putoa esimerkiksi yksinomaan kovan tuulen tai sateen ansiosta. Puun on pudotettava lehtensä, jotta se selviäisi talvesta. Muutoin lehdet kuluttaisivat liikaa ravintoa ja puu kuolisi.