Johanna Pakarinen
johanna.pakarinen@mtv.fi
Vihreiden Sofia Virta kertoi Ylelle ymmärtäneensä väärin metsänhoitotermit. MTV Uutiset päätti ottaa selvää termeistä.
Virran mukaan hänen puolisonsa Atte Ailio oli kertonut hänelle, että metsässä oli tehty avohakkuita yhteensä noin kolmen hehtaarin aloilla, ja sen lisäksi yhteensä noin seitsemän hehtaarin siemenpuu- ja suojuspuuhakkuita okakaarnakuoriaistuhojen rajaamiseksi.
Virran mukaan hän antoi virheellistä tietoa, koska hän ei ymmärtänyt, että siemenpuu- tai suojuspuuhakkuut ovat myös päätehakkuita.
Päätehakkuu voi olla avohakkuu, missä kaikki tai lähes kaikki metsän puut poistetaan, tai luontaisen uudistuksen hakkuu, missä metsään jätetään suurimpia puita siementämään seuraava puusukupolvi. Päätehakkuuta sanotaan myös uudistushakkuuksi. Asiasta kertoo Forest.fi-metsäsivusto.
Virran puolison tekemän ilmoituksen mukaan hakkuita on tehty kaiken kaikkiaan yhteensä 17,5 hehtaarin alalta, kertoo tapauksesta ensimmäisenä uutisoinut Seiska.
Kiertoajan aikana tehdään tyypillisesti 1–3 harvennushakkuuta ennen päätehakkuuta. Harvennushakkuita tehtiin Suomessa vuonna 2022 noin 488 000 hehtaarilla, joista ensiharvennuksia 145 000 hehtaarilla. (Lähde: Luke)
Päätehakkuutyyppejä ovat esimerkiksi avohakkuu, siemenpuuhakkuu ja suojauspuuhakkuu.
Aikaisemmin metsälaissa määriteltiin, missä vaiheessa metsän saa uudistaa. Tarkoitus oli estää parhaassa kasvuvaiheessa olevien metsien kaataminen.
Vuonna 2014 voimaan tullut uudistettu metsälaki salli jatkuvan kasvatuksen ja toi metsänomistajalle vapauden päättää, milloin metsänsä uudistaa. Vuoden 2014 jälkeen hakkuut lisääntyivät merkittävästi.
Metsälehden mukaan olisi väärin syyttää päätehakkuiden varhaistumisesta pelkästään vuoden 2014 metsälakia. Todellisuudessa kehitys alkoi jo 2000-luvun alussa. Vuonna 2006 uudistamisrajoja alennettiin puuhuollon turvaamiseksi. Pontimena olivat Venäjän säätämät puun vientitullit.
Metsälehden mukaan avohakkuulla tarkoitetaan uudistamishakkuuta, jossa ennen kylvöä tai istutusta poistetaan alueen puusto. Avohakkuussa voidaan alueelle kuitenkin jättää yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä maiseman ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi.
Virran johtama puolue Vihreät tunnetaan vaatimuksista vähentää hakkuita ja erityisesti avohakkuita Suomessa. Avohakkuu on metsän päätehakkuun muoto.
Luonnonsuojelujärjestö WWF:n mukaan avohakkuisiin perustuva metsätalous on ajanut sadat lajit sukupuuton partaalle.
– Metsät ovat nuorentuneet ja niiden puusto on yksipuolistunut, kun luonnontilassa puusto on eri-ikäistä ja monilajista. Vanhat puujätit, jotka ovat tärkeitä pesäpuita petolinnuille, ovat miltei hävinneet, kertoo WWF verkkosivuillaan.
WWF:n mukaan laajamittainen metsätalous on johtanut luonnontilaisen kaltaisten metsien ja lahopuun vähenemiseen. Vanhojen metsien osuus on nyt puolet vähemmän kuin mitä se oli vielä 1950-luvulla ja metsäluonnon monimuotoisuus on heikentynyt vakavasti laajamittaisen metsätalouden seurauksena.
WWF:n mukaan yleinen metsälintu hömötiainen on vähentynyt 40 prosenttia 2000-luvulla. Tämän vuoksi se luokiteltiin 2016 julkaistussa uhanalaisuusarviossa uhanalaiseksi. WWF:n mukaan mustikkaa on nyt puolet vähemmän kuin 1950-luvulla.
Vanhetessaan puiden ominaisuudet muuttuvat ja niiden arvo toisten lajien elinympäristönä kasvaa. Monet lajit ovat riippuvaisia vanhoista puista: kolopesijät, sammaleet, jäkälät, sienet ja hyönteiset ovat ehtineet löytää ja asuttaa ne, sillä puut ovat seisoneet paikoillaan hyvin pitkän aikaa.
Virran puoliso kertoo MT:lle, että hakkuisiin ryhdyttiin viime vuonna okakaarnakuoriaisten vuoksi.
Tämä pieni hyönteinen on viime aikoina yleistynyt Suomessa ja yllättänyt jopa asiantuntijat.
Okakaarnakuoriainen kuuluu Suomen perinteiseen lajistoon, mutta aiemmin sitä on ollut määrällisesti vähän ja myös sen puille aiheuttamat vahingot ovat jääneet vähäisiksi.
– Kesä 2018 oli ennätyslämmin, silloin Ruotsissa oli suuria metsäpaloja. Vuonna 2019 alkoi tulla ilmoituksia, että nyt on männyissä jotain omituista, kertoo tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.
Okakaarnakuoriainen on etenkin männyn vitsaus ja kirjanpainaja kuusen.
Okakaarnakuoriainen kuuluu Suomen perinteiseen lajistoon, mutta sitä on aiemmin ollut määrällisesti vähän ja myös sen puille aiheuttamat vahingot ovat jääneet vähäisiksi.
Kaarnakuoriaislajien elämään kuuluu munia munansa puun kuoren alle nilakerrokseen, jossa puu sekä kuljettaa että varastoi ravinteita. Toukat syövät nilakerrokseen käytäviään.
Okakaarnakuoriainen tuo puuhun mukanaan sinistäjäsienen, jonka rihmasto katkoo mantopuussa eli pintapuussa vedenkuljetuksen juurista latvukseen. Puu menehtyy janoon.
Moni muu kuoriainen aloittaa tyvestä, mutta okakaarnakuoriainen valtaa puun latvasta.
Siemenpuu-, kaistale- ja suojuspuuhakkuu tähtäävät metsän luontaiseen uudistumiseen. Niissä uusi puusto syntyy hakkuualan ja/tai sen ympäröimän puuston tuottamista siemenistä.
Siemenpuuhakkuu on männyn ja rauduskoivun luontaiseen uudistamiseen tähtäävä uudistushakkuutapa. Menetelmä toimii parhaiten, kun hakkuun voi ajoittaa hyvän siemensadon aikoihin.
Suojuspuuhakkuu on kuusen luontaiseen uudistamiseen tähtäävä uudistushakkuutapa. Ennen suojuspuuhakkuuta voidaan tehdä väljennyshakkuu, jolla edistetään luontaista taimettumista ja vahvistetaan puuston tuulenkestävyyttä. Suojuspuuhakkuu tehdään jo syntyneen kehityskelpoisen taimiaineksen suojaamiseksi ja täydentämiseksi.
Suomessa on WWF:n mukaan yli 500 000 yksityistä metsänomistajaa. Tutkimusten mukaan iso osa heistä suhtautuu myönteisesti luontoarvojen turvaamiseen omissa metsissään. Usein ongelma kuitenkin on, etteivät metsänomistajan toiveet välity hakkuiden toteuttajalle.
Lähteenä muun muassa: metsänhoidonsuositukset.fi