Koska Suomessa kirjoissa ja kansissa oleva kaupunkien historia koostuu yleensä esimerkiksi hallintoa ja verotusta käsittelevistä asiakirjoista, on naisten ja lasten vaiheista keskiajalta vähän tietoa. Siksi ensimmäisestä suomalaisesta nimellä tunnetusta naisesta ei tiedetä juuri muuta kuin hänen etunimensä: Ingegerd.
Ingegerdin olemassaolosta todistaa Turun Maarian kirkon sakastissa oleva hautakivi, jossa lukee latinaksi kutakuinkin seuraavalla tavalla: ”Herran vuonna 1290 kuoli Ingigerdis, muinoin Pietarin vaimo, levätköön rauhassa.” Ingegerdin kuolinvuosi on tutkijoiden arvio, sillä kivi on niin kulunut, ettei tekstistä saa enää selvää.
Helsingin yliopiston apulaisprofessori Anu Lahtisen mukaan Ingegerd eli kahden aikakauden välillä, sillä vaikka kristinuskon asema oli vahvistumassa, samalta ajalta on löydetty muinaisuskontoihin liitettyjä uhrikiviä ja vanhoja kalmistoja. 1200-luvulla Suomi oli osa Ruotsia ja sen katolinen, niin kutsuttu Itämaa.
Lahtinen sanoo STT:lle, että Ingegerd eli epävarmuuden ja jyrkkien arvoerojen maailmassa, jossa haettiin turvaa suvusta ja kristinuskosta sekä pakanallisista tavoista. Ihmisten keskimääräinen elinikä oli noin 40 vuotta, mutta jos selvisi aikuiseksi ja sen jälkeen vielä synnytyksistä ja sodista, saattoi elää vanhaksi.
– Elämä varmasti kulutti eri tavalla. Ei ollut mitään anti age -voiteita ja työtä saattoi joutua tekemään ulkona säästä riippumatta. Ruoka saattoi loppua rikkailtakin huonoimpina talvina, Lahtinen sanoo.
Lahtisen mukaan elämä sydänkeskiajalla ei kuitenkaan ollut naisillakaan niin synkkää kuin joskus kuvitellaan.
Myös keskiajalla oli työssä käyviä äitejä
Lahtinen sanoo, että naiset ovat olleet keskiajalla Pohjoismaissa arvostettuja varsinkin emäntinä ja äiteinä. Naiset eivät olleet kokonaan vailla valtaa tai omaisuutta, sillä naisilla oli oikeus periä maata. Virallinen päätöksenteko ja kirkon asiat kuuluivat maata omistaville miehille, mutta myös naisilla saattoi olla paljon valtaa.
– Miehet saattoivat lähteä sotaan, ja silloin nainen käytti päätösvaltaa kartanolla, kauppahuoneissa ja maatilalla, Lahtinen sanoo.
Myös harva asutus ja korkea kuolleisuus tarkoittivat sitä, että kaikkien työpanosta tarvittiin. Lahtisen mukaan sairauksia ja tapaturmia riitti yllin kyllin.
Yksi keino torjua onnettomuuksia oli pyhimysten rukoilu. Ihmiset myös kertoivat pyhimyskertomuksia, joissa rukoilu sai aikaan ihmeen. Erityisesti Pyhä Maria suojeli ja auttoi äitejä, koska oli äiti itsekin.
Ihmekertomuksissa lapsi on yksin kotona ja putoaa jokeen tai leikkii kirveellä. Lapsi näyttää jo elottomalta, kunnes pyhimyksen rukoilu herättää lapsen henkiin, Lahtinen kertoo. Äidit eivät ole kotona, koska ovat joutuneet menemään pellolle tai kaupungille hoitamaan asioita.
– Pyhimyskertomusten mukaan työssä käyviä äitejä on ollut keskiajallakin.
Lahtisen mukaan ihmiset tekivät myös keskiajalla parhaansa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Kuolleita lapsia surtiin ja kaivattiin, ja vanhemmat lupasivat pyhimyksille tehdä pyhiinvaellusretkiä.
Kuuliaisia vaimoja, holhottuja tyttäriä
Ingerdin maailma oli hyvin erilainen kuin vuonna 2023. Lahtisen mukaan naisten elämään ovat vaikuttaneet erityisesti mahdollisuus ehkäistä raskauksia sekä antibiootit ja rokotteet.
– Lapset pysyvät elossa, äitien ei tarvitse olla sydän syrjällään ihan jatkuvasti pienimmästäkin taudista.
Koska keskiajan naiset eivät ole olleet yhtä usein vallankäyttäjiä kuin miehet, heistä on löydettävissä vähemmän tietoa, eikä heitä ole aina mainittu koko nimellä. Lahtisen mukaan keskiajan naisten tutkimisen haaste on tasapainoilu sen kanssa, että vaikka naisista löytyy tietoa ja he ovat vaikuttaneet historian tapahtumiin, he ovat olleet usein kuuliaisia vaimoja ja holhottuja tyttäriä.
– Ei voi julistaa rinta rottingilla, että pohjolan itsenäiset naiset ovat koko ajan pitäneet jöötä kaikkialla.
Ingegerd kuitenkin muistetaan. Turussa on hänen mukaansa nimettyjä paikkoja, ja 1700-luvulla kerrottiin, että Maarian kirkon olisi rakennuttanut Inkeri-niminen nainen.
Maarian kirkko on 1400-luvulta, eikä Ingegerd ole voinut rakennuttaa sitä. Paikalla on kuitenkin ollut aiemmin puisia kirkkoja, joista yhteen hautakivi on todennäköisesti hankittu. Hautakivi kertoo, että Ingegerd on ollut varakas nainen, joka on ehkä lahjoittanut omaisuuttaan kirkolle.
Vaikka Ingegerdin kuolemasta on yli 700 vuotta, Lahtinen löytää yhtymäkohtia 1200-luvulla ja nykypäivänä elävien ihmisten välillä. Lahtinen sanoo, että vaikka nykyisin kaikki eivät ole päivittäin hartautta harjoittavia kristittyjä, Suomessa eletään edelleen samassa kulttuurikristityssä yhteiskunnassa.
– Kaikkia myös tarvitaan edelleen yhteiskunnan ylläpitoon, ja edelleen osa valta-asemista on mahtimiesten hallussa.