Kanada ja Yhdysvallat ovat tutut suosikit, mutta turnausformaatti antaa Suomelle mahdollisuuden taktikointiin ennen puolivälierää.
Jääkiekon naisten pronssimitalin voisi puoliksi vitsillä todeta olevan Suomen olympiajoukkueen varmin mitali helmikuussa Milano-Cortinan olympialaisissa. Kanada ja Yhdysvallat ovat kaukana edellä ja ratkonevat kullan ja hopean, mutta Naisleijonat on tiukimmin kiinni pronssissa.
Tulokaspäävalmentaja Tero Lehterä ei kaihda paineita.
– Urheilussa on kivaa, että on odotusarvoja. Tykkään kilpaurheilusta, koska siinä on panoksia. Se on yksi mittari, joka erottaa sen kuntourheilusta, Lehterä kertoi perjantaina Jääkiekkoliiton ja Olympiakomitean mediatilaisuudessa Helsingissä.
Naisleijonien menestyshistoria voi luoda mitalipaineita. Naiset pelasivat jääkiekon olympiamitaleista ensimmäisen kerran Naganossa 1998. Suomi on saavuttanut pronssit 1998, 2010, 2018 ja 2022. Kolmesti Naisleijonat on jäänyt mitalitta. "Ohivuosina" pronssit veivät Ruotsi 2002, Yhdysvallat 2006 ja Sveitsi 2014.
Vuosi 2006 on ainoa, jolloin loppuottelussa ovat kohdanneet jotkut muut maat kuin Kanada ja Yhdysvallat. Tuolloin Ruotsi haastoi loppuottelussa Kanadan ja hävisi.
Vuodesta 1990 pelatuissa naisten MM-kilpailuissa loppuottelijoiden luettelo on yhtä tylsää luettavaa. Vain Suomi kotikisoissaan 2019 rikkoi Kanadan ja Yhdysvaltojen rintaman, haastoi loppuottelussa Yhdysvallat ja hävisi katkerasti.
Päävalmentaja Pasi Mustosen aikakausi (2014–22) oli urheilullisesti menestys, vaikka päättyikin sekavissa tunnelmissa kesken Pekingin olympialaisten, joissa pitkäaikainen apumies Juuso Toivola otti komennon ja vei Naisleijonat vielä pronssille.
Tuon jälkeen Suomi sukelsi historiansa heikoimpiin tuloksiin MM-kilpailujen 2022 kuudennella ja 2023 viidennellä sijallaan. Kaksissa viime MM-kilpailuissa tuloksena oli jälleen tuttu pronssi Toivolan opein.
Lehterä siirtyi miesten lätkästä naisten pariin täksi kaudeksi ja on käyttänyt aikaa hyvän joukkuehengen luomiseen. Tulokset naisten EHT-kiertueella ovat olleet rohkaisevia.
– Kun ilo pysyy mukana, tekeminen on hyvää. Valmentajana en halua olla ilonpilaaja, Lehterä naurahti.
Ikuinen Hiirikoski
Mutta mitä Naisleijonilta voi odottaa Milanossa?
Tuskin pronssia enempää, eikä kiintiömitalistakaan voi enää puhua. Tshekki on noussut samaan rintamaan Suomen kanssa ja väläyttänyt kahdella MM-pronssilla, eikä Sveitsikään ole helppo vastus. Takavuosien pronssikisaaja Ruotsi tekee paluuta vaikeiden vuosiensa jälkeen.
Naisten jääkiekkoturnaus pelataan tasolohkoissa. A-lohkosta Kanada, Yhdysvallat, Suomi, Tshekki ja Sveitsi kaikki pääsevät puolivälieriin. Ruotsin, Japanin, Ranskan, Saksan ja Italian B-lohkosta kolme parasta pääsevät puolivälieriin.
Lehterä mainitsi taktikoinnin mahdollisuuden.
– Ruotsilla on ehkä vahvempi joukkue kuin Sveitsillä. Jos on kolmas A-lohkossa, kohtaa todennäköisesti Ruotsin puolivälierässä.
Eli lohkossa kannattaisi jäädä neljänneksi ja kohdata puolivälierässä Sveitsi.
Kanada ja Yhdysvallat oletettavasti ottavat kaksi kärkisijaa. Suomi kohtaa pohjoisamerikkalaiset heti olympiaurakan alussa.
– Emme ole pelanneet heitä vastaan tällä kaudella. Tempo tulee olemaan valtavan kova. Se tulee olemaan kova haaste osalle pelaajistamme, Lehterä muistutti.
Viidensiin olympialaisiinsa lähtevän puolustaja Jenni Hiirikosken johdolla Naisleijonissa pelaa peräti 17 olympiakävijää, ja ensikertalaisia on vain kuusi. Kansainvälisen tason ratkaisuvoimaa tuovat esimerkiksi Michelle Karvinen, Susanna Tapani ja Petra Nieminen.
Pekingin pronssimaalivahti Anni Keisala on yksi harvoista kotimaan pääsarjasta mukaan kelpuutetuista pelaajista, kun Ruotsin pääsarjan ja Pohjois-Amerikan yliopistojen lisäksi myös Pohjois-Amerikan ammattilaissarja PWHL tarjoaa nykyään kotimaata tasokkaampia pelipaikkoja.
Vuoden 1994 Lillehammerin olympialaiset pelaajana kokenut Lehterä aikoo roolittaa joukkueen tarkasti. Tätä ovat toivoneet myös pelaajat.
– Olympialaisia edeltävällä leirillä terävöitetään erikoistilannepelaamista, hän mainitsi.