Kanada ja Yhdysvallat ovat tutut suosikit, mutta turnausformaatti antaa Suomelle mahdollisuuden taktikointiin ennen puolivälierää.
Jääkiekon naisten pronssimitalin voisi puoliksi vitsillä todeta olevan Suomen olympiajoukkueen varmin mitali helmikuussa Milano-Cortinan olympialaisissa. Kanada ja Yhdysvallat ovat kaukana edellä ja ratkonevat kullan ja hopean, mutta Naisleijonat on tiukimmin kiinni pronssissa.
Tulokaspäävalmentaja Tero Lehterä ei kaihda paineita.
– Urheilussa on kivaa, että on odotusarvoja. Tykkään kilpaurheilusta, koska siinä on panoksia. Se on yksi mittari, joka erottaa sen kuntourheilusta, Lehterä kertoi perjantaina Jääkiekkoliiton ja Olympiakomitean mediatilaisuudessa Helsingissä.
Naisleijonien menestyshistoria voi luoda mitalipaineita. Naiset pelasivat jääkiekon olympiamitaleista ensimmäisen kerran Naganossa 1998. Suomi on saavuttanut pronssit 1998, 2010, 2018 ja 2022. Kolmesti Naisleijonat on jäänyt mitalitta. "Ohivuosina" pronssit veivät Ruotsi 2002, Yhdysvallat 2006 ja Sveitsi 2014.
Vuosi 2006 on ainoa, jolloin loppuottelussa ovat kohdanneet jotkut muut maat kuin Kanada ja Yhdysvallat. Tuolloin Ruotsi haastoi loppuottelussa Kanadan ja hävisi.
Vuodesta 1990 pelatuissa naisten MM-kilpailuissa loppuottelijoiden luettelo on yhtä tylsää luettavaa. Vain Suomi kotikisoissaan 2019 rikkoi Kanadan ja Yhdysvaltojen rintaman, haastoi loppuottelussa Yhdysvallat ja hävisi katkerasti.
Päävalmentaja Pasi Mustosen aikakausi (2014–22) oli urheilullisesti menestys, vaikka päättyikin sekavissa tunnelmissa kesken Pekingin olympialaisten, joissa pitkäaikainen apumies otti komennon ja vei Naisleijonat vielä pronssille.