Tennilä muistaa muutaman voiton - Puumala herkistyi eduskunnan portaissa

Mikä on mieleenpainuvin kokemuksenne kansanedustajan uraltanne?

- Kun puhemies löi nuijan pöytään ja totesi, että Ounasjoki-laki on hyväksytty ja se pannaan suojeluun ihan yksittäisenä esimerkkinä vuonna 1983. Viime sunnuntaina oli 30-vuotisjuhla tämän joen pelastamiseksi. Siihen saakka Lappia oli aina sorrettu ja tehty mitä vaan, ei välitetty mistään mitään, Tennilä totesi.

- Toinen iso hetki oli, kun tuli päätös Outokummun terästehtaan perustamisesta, samanlaisen kansanliikkeen kanssa. Koska siellä oli se kromi, josta jaloteräs syntyy raudan kanssa. Sitä oltiin viemässä sitä täältä pois ja sitten kuitenkin nostettiin kansanliike ja iso tappelu. Apuun tuli kolme K:ta eli Kekkonen, kansandemokraatit ja keskusta. Ja se meni näin, mutta hirveän väännön jälkeen. Että kyllä sellaisia kohokohtiakin löytyy tuhansien tappioiden lisäksi, Tennilä jatkoi nauraen.

- Tämä on hauskaa, kun Esko-Juhani puhuu vuodesta 1983 ja minähän olen syntynyt vuonna 1982. Ehkä yksi sellainen muutos on, että asiat eivät ole enää tuollaisia valtavia, jotta perustettaisiin terästehtaita. Kyllä se on vähän pienempää, mitä politiikalla pystytään nykypäivänä vaikuttamaan. Omat mieleenpainuvimmat kokemukseni ovat tietysti hallituskaudelta niitä, mitä saatiin aikaiseksi muun muassa opiskelijoiden osalta, jossa olin itse aktiivinen. Jos mietitään ihan fiiliksiä, kyllä tietenkin se hetki, kun tulin eduskuntaan ja kipusin ensimmäistä kertaa portaita kansanedustajana. Kyllä se on upea ja tunteita herättävä hetki, Puumala pohti uransa alkutaipaleita.

Mitä kokemusta ette haluaisi muistella?

- No niitä on aika paljon. Kyllähän sitä niin monta kertaa tappioita kärsittiin. Ei se ihan aina mennyt niin kuin Strömsössä. Meidän liikkeen osalta, kansandemokraattisen liikkeen sisäiset ristiriidat olivat kyllä ikäviä. Ne olivat ankeita aikoja. Kun oltiin eri mieltä ja se kansan silmissä myös näkyi. Se oli vaikea aika silloin 1980-luvulla, Tennilä muisteli.

- Me ei olla ihan niin syvissä vesissä päästy tai jouduttu uimaan. Mutta kyllä ne ikävimmät muistot ja haastavimmat tilanteet liittyvät keskustan ahdinkoon. Kyllähän me välillä oltiin aika yössä mutta nyt tuntuu, että olemme tulossa takaisin. Se tietysti nostaa kovasti fiilistä, Puumala sanoi.

Eduskuntaa on verrattu koululuokkaan: paljon poissaoloja ja kännykän näpyttelyä. Miten kommentoitte?

- No joo, sitä varmasti liioitellaan. Kyllä se on kansan kädessä ja näkyy, mitä siellä eduskunnassa tehdään, että montako kautta kansanedustajana tulee oltua. Kansanedustajat toimivat niin kuin toimivat ja sitten kansa äänestää, saako jatkaa. Yhdeksän kautta eduskunnassa olin ja viiden kauden jälkeen opin katsomaan, että kuinka pitkä ura on uudelle kansanedustajalle luvassa. Kyllä siellä pitää töitä tehdä, niin kuin Tuomokin tietää. Se on äärikovaa hommaa. Ei se ole mitään kahdeksan tunnin hommaa, vaan se on seitsemän päivää viikossa. Ei se näistä näpräyksistä ratkea. Asiallisuutta tietenkin vaaditaan, se on selvä, Tennilä sanoi.

- Joo, sitähän edellytetään arvokasta ja asiallista käytöstä. Ehkä se oleellinen ei kuitenkaan sitten ole, että näprääkö sitä kännykkää, vaan se, että yhdessä sovittua kunnioitetaan ja ollaan sillä tavalla esimerkkejä muille. Toimitaan pelisääntöjen mukaan ja esitetään rakentavasti vaihtoehtoja, Puumala pohti.

- Minä istuin muutaman kauden urani lopussa eduskunnassa eturivissä, puhemiehestä äärimmäisenä vasemmalla. Minulla on tämä tapa, että kädet alkavat huitoa, kun jostakin kiistellään. Erään kyselytunnin aikana tuli Kemistä tekstiviesti, kun oikein otettiin jonkun ministerin kanssa yhteen, että "anna palaa vaan, yllät hyvin huitaisemaan ministereitä". Näytin kyllä viestin naapurille ja täytyy myöntää, että siinä kyllä tuli sellaista epäasiallista naurua ilmoille, Tennilä lisäsi vielä.

Kasaripoliitikot pitävät yhtä – "Tiukan debatin jälkeen nauretaan kuppilassa"